Vuorovaikutusosaaminen muistityössä : kohtaamisia muistikodin arjessa
Kärki, Katja; Salonoja, Anna-Leena (2018)
Kärki, Katja
Salonoja, Anna-Leena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804024014
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804024014
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa erilaisia vuorovaikutuksen tapoja asukkaan ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa muistikodissa. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda näkyviksi vuorovaikutuksen tavat, joilla muistikuntoutuja kohdataan. Työelämäkumppani on pääkaupunkiseudulla toimiva muistikoti, jossa asuu 12 muistikuntoutujaa. Muistikodin henkilökunta koostuu erilaisista sosiaali- ja terveysalojen osaajista.
Opinnäytetyössä selvitetään, millaisia vuorovaikutuksen tapoja muistikodissa on ja miten ympäristö tukee muistikuntoutujan vuorovaikutusta. Aineisto kerättiin ja käytiin systemaattisesti läpi, jonka jälkeen se teemoitettiin aineistolähtöisesti. Havaintoja kerättiin yhteensä 270 kappaletta. Tulokset esitellään teemojen mukaan aineistosta nousseiden esimerkkien kautta. Opinnäytetyön tulokset ovat työnantajan käytettävissä, ja ne voivat toimia innoittajana muistityön kehittämisessä organisaatiossa.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytetään havainnointia, sillä sen keinoin pystytään tuomaan näkyviksi muistikuntoutujien ja työntekijöiden väliset vuorovaikutustilanteet. Havainnointeja tehtiin muistikodin yhteisissä tiloissa kolmen viikon aikana yhdeksän kertaa, noin kaksi tuntia kerrallaan. Aineistoa kerättiin arkisin eri vuorokauden aikoina, ei öisin. Opinnäytetyön teoreettisia viitekehyksiä ovat vuorovaikutusosaaminen muistityössä, osallisuuden merkitys muistikuntoutujan arjessa sekä muistiystävällinen ympäristö. Opinnäytetyössä pohditaan myös toiseuden teoriaa muistityön näkökulmasta.
Tulokset osoittavat, että muistityötä tulee edelleen kehittää. Vuorovaikutusosaaminen on lähtökohta onnistuneelle ja laadultaan hyvälle muistityölle. Muistikodin ympäristöllä on suuri merkitys muistikuntoutujien arvokkaan elämän tukemisessa. Aito kohtaaminen tukee hoivayhteyden syntymistä ja mahdollistaa turvallisen ja luottamuksellisen hoivasuhteen. Tulevaisuudessa tulisi selvittää, kuinka yhteiskunnan ja organisaatioiden rakenteet voivat parantaa ja edistää muistikuntoutujan asemaa yhteiskunnassa.
Opinnäytetyössä selvitetään, millaisia vuorovaikutuksen tapoja muistikodissa on ja miten ympäristö tukee muistikuntoutujan vuorovaikutusta. Aineisto kerättiin ja käytiin systemaattisesti läpi, jonka jälkeen se teemoitettiin aineistolähtöisesti. Havaintoja kerättiin yhteensä 270 kappaletta. Tulokset esitellään teemojen mukaan aineistosta nousseiden esimerkkien kautta. Opinnäytetyön tulokset ovat työnantajan käytettävissä, ja ne voivat toimia innoittajana muistityön kehittämisessä organisaatiossa.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytetään havainnointia, sillä sen keinoin pystytään tuomaan näkyviksi muistikuntoutujien ja työntekijöiden väliset vuorovaikutustilanteet. Havainnointeja tehtiin muistikodin yhteisissä tiloissa kolmen viikon aikana yhdeksän kertaa, noin kaksi tuntia kerrallaan. Aineistoa kerättiin arkisin eri vuorokauden aikoina, ei öisin. Opinnäytetyön teoreettisia viitekehyksiä ovat vuorovaikutusosaaminen muistityössä, osallisuuden merkitys muistikuntoutujan arjessa sekä muistiystävällinen ympäristö. Opinnäytetyössä pohditaan myös toiseuden teoriaa muistityön näkökulmasta.
Tulokset osoittavat, että muistityötä tulee edelleen kehittää. Vuorovaikutusosaaminen on lähtökohta onnistuneelle ja laadultaan hyvälle muistityölle. Muistikodin ympäristöllä on suuri merkitys muistikuntoutujien arvokkaan elämän tukemisessa. Aito kohtaaminen tukee hoivayhteyden syntymistä ja mahdollistaa turvallisen ja luottamuksellisen hoivasuhteen. Tulevaisuudessa tulisi selvittää, kuinka yhteiskunnan ja organisaatioiden rakenteet voivat parantaa ja edistää muistikuntoutujan asemaa yhteiskunnassa.