Naistentautien vuodeosaston ja poliklinikan hoitajien kokemuksia raskauden keskeyttämistä läpikäyvän naisen kohtaamisesta
Valkolumme, Suvi-Päivikki (2009)
Valkolumme, Suvi-Päivikki
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005169385
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005169385
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia hoitajilla on raskauden keskeytyksen läpikäyvän naisen kohtaamisesta ja minkälaista tukea nainen hoitajien mielestä tarvitsee. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisätietoa raskauden keskeytyksen läpikäyvän naisen hoitotyöhön.
Aineisto kerättiin laadullisena kyselynä Satakunnan keskussairaalan naistentautien osaston ja poliklinikan hoitajilta (n=5) maalis-huhtikuun 2009 aikana. Kyselylomakkeet analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Hoitaja kohtasi potilaan ammattitaitoisesti, asiallisesti ja hienotunteisesti hyväksyen potilaan päätöksen. Hoitajat kävivät potilasta kohdatessaan hänen kanssaan läpi keskeytykseen liittyviä asioita. Erityisen tärkeänä pidettiin potilaan tukiverkostoa ja sen selvittämistä, sekä onko potilas varma päätöksestään.
Potilaan yksilöllisyys otettiin huomioon hoitajien kohtaamalla potilas ensin kahden kesken ja keskustelun sisältö ja siihen menevä aika oli potilaan tarpeista lähtevää. Hoitaja keskusteli tarkkaan potilaan kanssa hänelle parhaiten soveltuvasta ehkäisystä.
Hoitajien kokemuksen mukaan potilaat tarvitsevat tiedollista tukea keskeytyksen toteuttamisesta, siihen liittyvästä kivusta ja vuodosta, liikkumisen tärkeydestä, toipumisesta, jatkoehkäisystä sekä tukitoiminnasta. Tiedon tuli hoitajien mielestä olla laadultaan realistista, oikeata, asiallista ja ymmärtävää.
Potilaan psyykkisen tuen tarve koettiin yksilölliseksi. Kaikki hoitajat korostivat keskustelun ja keskustelukumppanin tärkeyttä. Keskustelukumppani oli yleisimmin joku läheinen henkilö. Lisäksi hoitajat informoivat potilasta mistä ammatillista keskusteluapua voi saada. Potilaan psyykkisen tilanteen kartoituksessa avainhenkilöinä pidettiin raskaudenkeskeytyspotilaan kanssa työskentelevää sairaanhoitajaa ja jälkitarkastuksen yhteydessä olevaa terveydenhoitajaa.
Hoitajat tukivat potilasta tämän tunteiden käsittelyssä. Keskeytyksistä liittyvistä tunteista keskusteltiin sitä mukaa kun potilas toi niitä esille. Hoitaja keskusteli potilaan kanssa itselleen anteeksiantamisesta ja kertoi erilaisten tunteiden normaaliudesta.
Aineisto kerättiin laadullisena kyselynä Satakunnan keskussairaalan naistentautien osaston ja poliklinikan hoitajilta (n=5) maalis-huhtikuun 2009 aikana. Kyselylomakkeet analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Hoitaja kohtasi potilaan ammattitaitoisesti, asiallisesti ja hienotunteisesti hyväksyen potilaan päätöksen. Hoitajat kävivät potilasta kohdatessaan hänen kanssaan läpi keskeytykseen liittyviä asioita. Erityisen tärkeänä pidettiin potilaan tukiverkostoa ja sen selvittämistä, sekä onko potilas varma päätöksestään.
Potilaan yksilöllisyys otettiin huomioon hoitajien kohtaamalla potilas ensin kahden kesken ja keskustelun sisältö ja siihen menevä aika oli potilaan tarpeista lähtevää. Hoitaja keskusteli tarkkaan potilaan kanssa hänelle parhaiten soveltuvasta ehkäisystä.
Hoitajien kokemuksen mukaan potilaat tarvitsevat tiedollista tukea keskeytyksen toteuttamisesta, siihen liittyvästä kivusta ja vuodosta, liikkumisen tärkeydestä, toipumisesta, jatkoehkäisystä sekä tukitoiminnasta. Tiedon tuli hoitajien mielestä olla laadultaan realistista, oikeata, asiallista ja ymmärtävää.
Potilaan psyykkisen tuen tarve koettiin yksilölliseksi. Kaikki hoitajat korostivat keskustelun ja keskustelukumppanin tärkeyttä. Keskustelukumppani oli yleisimmin joku läheinen henkilö. Lisäksi hoitajat informoivat potilasta mistä ammatillista keskusteluapua voi saada. Potilaan psyykkisen tilanteen kartoituksessa avainhenkilöinä pidettiin raskaudenkeskeytyspotilaan kanssa työskentelevää sairaanhoitajaa ja jälkitarkastuksen yhteydessä olevaa terveydenhoitajaa.
Hoitajat tukivat potilasta tämän tunteiden käsittelyssä. Keskeytyksistä liittyvistä tunteista keskusteltiin sitä mukaa kun potilas toi niitä esille. Hoitaja keskusteli potilaan kanssa itselleen anteeksiantamisesta ja kertoi erilaisten tunteiden normaaliudesta.