Entsymaattisen menetelmän validointi urean määritykseen uima-allasvesistä
Ruotsalainen, Susanna (2018)
Ruotsalainen, Susanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124586
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124586
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön tavoitteena oli selvittää työn toimeksiantajan käyttöön soveltuva entsymaattinen menetelmä ureapitoisuuksien analysoimiseen uima-allasvesinäytteistä ja suorittaa valitulle menetelmälle validointi. Työn toimeksiantajana oli Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry eli LUVY ry. Tavoitteena oli validoida menetelmä, jolla pystyttäisiin mittaamaan tarkempia ja pienempiä ureapitoisuuksia kuin käytössä olevalla menetelmällä.
Suomen Ympäristötutkimuskeskuksen eli SYKEn mukaan entsymaattisella analyysimenetelmällä pystytään mittaamaan tarkempia ureapitoisuuksia kuin laboratorion käytössä olevalla Koroleffin menetelmäksi kutsutulla menetelmällä. Entsymaattisella menetelmällä saadut tulokset ovat SYKEn pätevyyskoeraporttien mukaan lähes kaksinkertaisia Koroleffin menetelmään verrattuna. Entsymaattisia menetelmiä urean määrittämiseksi on useita, ja näistä erityisesti uima-allavesinäytteiden analysointiin on tarkoitettu fotometrinen menetelmä ja kolorimetrinen komparaattorimenetelmä. Tässä työssä validoitiin fotometrinen menetelmä, joka oli alun perin kehitetty sille tarkoitetulla analysaattorilla suoritettavaksi. Tämän johdosta menetelmää sovellettiin manuaaliseen käyttöön.
Menetelmän kehittäminen manuaaliseksi sujui onnistuneesti ja validointi pystyttiin suorittamaan. Menetelmän määritysraja jäi kuitenkin korkeaksi. Lisäksi tuloksista havaittiin, että menetelmä ei vastaa toivottuja tavoitteita tarkemmista pienistä ureapitoisuuksista. Pienillä ureapitoisuuksilla suhteellinen keskihajonta oli suurta isoihin pitoisuuksiin verrattuna. Menetelmän todettiin kuitenkin soveltuvan uima-allasvesien ureapitoisuuksien analysointiin hyvin tulosten saantoprosenttien perusteella.
Menetelmän mittausepävarmuus erityisesti pienemmillä ureapitoisuuksilla jäi niin suureksi, että menetelmä vaatii lisävalidointia ennen käyttöönottoa. Menetelmän määritysrajaa ja pienten ureapitoisuuksien mittaustarkkuutta pystyttäisiin todennäköisesti parantamaan erilaisella kyvettivalinnalla. Ihanteellista analyysin manuaaliselle suorittamiselle olisi kyvetti, jossa näytteen pystyisi sekä inkuboimaan että mittaamaan spektrofotomerilla ilman siirtoa astiasta toiseen.
Suomen Ympäristötutkimuskeskuksen eli SYKEn mukaan entsymaattisella analyysimenetelmällä pystytään mittaamaan tarkempia ureapitoisuuksia kuin laboratorion käytössä olevalla Koroleffin menetelmäksi kutsutulla menetelmällä. Entsymaattisella menetelmällä saadut tulokset ovat SYKEn pätevyyskoeraporttien mukaan lähes kaksinkertaisia Koroleffin menetelmään verrattuna. Entsymaattisia menetelmiä urean määrittämiseksi on useita, ja näistä erityisesti uima-allavesinäytteiden analysointiin on tarkoitettu fotometrinen menetelmä ja kolorimetrinen komparaattorimenetelmä. Tässä työssä validoitiin fotometrinen menetelmä, joka oli alun perin kehitetty sille tarkoitetulla analysaattorilla suoritettavaksi. Tämän johdosta menetelmää sovellettiin manuaaliseen käyttöön.
Menetelmän kehittäminen manuaaliseksi sujui onnistuneesti ja validointi pystyttiin suorittamaan. Menetelmän määritysraja jäi kuitenkin korkeaksi. Lisäksi tuloksista havaittiin, että menetelmä ei vastaa toivottuja tavoitteita tarkemmista pienistä ureapitoisuuksista. Pienillä ureapitoisuuksilla suhteellinen keskihajonta oli suurta isoihin pitoisuuksiin verrattuna. Menetelmän todettiin kuitenkin soveltuvan uima-allasvesien ureapitoisuuksien analysointiin hyvin tulosten saantoprosenttien perusteella.
Menetelmän mittausepävarmuus erityisesti pienemmillä ureapitoisuuksilla jäi niin suureksi, että menetelmä vaatii lisävalidointia ennen käyttöönottoa. Menetelmän määritysrajaa ja pienten ureapitoisuuksien mittaustarkkuutta pystyttäisiin todennäköisesti parantamaan erilaisella kyvettivalinnalla. Ihanteellista analyysin manuaaliselle suorittamiselle olisi kyvetti, jossa näytteen pystyisi sekä inkuboimaan että mittaamaan spektrofotomerilla ilman siirtoa astiasta toiseen.