Ohjauksen kehittäminen nuorten työpajoilla
Järvenpää, Taija (2018)
Järvenpää, Taija
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124566
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804124566
Tiivistelmä
Opinnäytetyö esittelee haastatteluaineistoihin ja lähdekirjallisuuteen perustuvan näkemyksen nuorten työpajoilla tapahtuvan ohjaustyön hyvistä käytännöistä. Tutkimustuloksena esitellään palvelumuotoilun lähtökohdista tehty ehdotus siitä, miten ohjausmetodeja tulisi edelleen kehittää. Opinnäytetyö on osa Motiivi-hanketta, jonka tarkoitus on kehittää uusia tulevaisuustyöskentelyn toimintamalleja, joilla tuetaan työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria.
Ammatillisten tukitoimien yhteydessä tapahtuva nuorten ohjaaminen on kansantaloudellisesti merkittävä kehityskohde, sillä onnistuessaan se toimii yksilön kannalta elämän mittaisena kantavana voimana. Työpajoissa annetulla ohjauksella voidaan täten vaikuttaa positiivisesti nuorten tulevaisuuden näkymiin. Työpajatoiminta kartuttaa paitsi nuorten osaamista työpajan aihepiirin liittyvistä asioista, niin myös nuorten yleistä sosiaalista pääomaa sekä elämäntaitoja. Palvelumuotoilu on kehittämismenetelmänä perusteltu, sillä asiakaslähtöisyys on tärkeä painopistealue sosiaalialan toiminnassa ja sitä voidaan toteuttaa yhteiskehittämisellä.
Tutkimusaineisto on kerätty aihetta käsittelevistä tutkimuksista, artikkeleista, tilastoista, ja haastattelemalla työpajojen työntekijöitä sekä työpajoihin osallistuneita nuoria. Haastattelut järjestettiin joulukuussa 2017 ja niihin osallistui kolme työntekijää ja neljä nuorta. Työntekijöiden haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, nuorille puolestaan järjestettiin virikkeellinen ryhmähaastattelu. Aineistot litteroitiin ja analysoitiin vertailemalla niitä keskenään teoriataustan viitekehyksessä. Haastatteluissa ilmeni, että nuorten ja työntekijöiden käsitys työpajojen toiminnasta eroaa toisistaan: nuoret näkevät työpaja- toiminnan koulumaisena toimintana, kun taas työntekijöiden näkemys työpajojen funktiosta on aidon työelämän simulointi.
Tutkimustuloksena syntyi palvelupolku-menetelmään pohjaava malli, jossa työpajojen ohjaus jaetaan viiteen osa-alueeseen: 1) vuorovaikutus, 2) ohjaajan ymmärrys teoreettisesta taustasta, 3) ohjaajan reflektointikyky, 4) motivointi oivalluksiin sekä 5) yksilöllistäminen. Palvelumuotoilun näkökulmaa hyödyntäen syntyi suunnitelma, kuinka palvelupolku-menetelmää voidaan hyödyntää työpajoilla ohjauksen yhteiskehittämisen menetelmänä.
Ammatillisten tukitoimien yhteydessä tapahtuva nuorten ohjaaminen on kansantaloudellisesti merkittävä kehityskohde, sillä onnistuessaan se toimii yksilön kannalta elämän mittaisena kantavana voimana. Työpajoissa annetulla ohjauksella voidaan täten vaikuttaa positiivisesti nuorten tulevaisuuden näkymiin. Työpajatoiminta kartuttaa paitsi nuorten osaamista työpajan aihepiirin liittyvistä asioista, niin myös nuorten yleistä sosiaalista pääomaa sekä elämäntaitoja. Palvelumuotoilu on kehittämismenetelmänä perusteltu, sillä asiakaslähtöisyys on tärkeä painopistealue sosiaalialan toiminnassa ja sitä voidaan toteuttaa yhteiskehittämisellä.
Tutkimusaineisto on kerätty aihetta käsittelevistä tutkimuksista, artikkeleista, tilastoista, ja haastattelemalla työpajojen työntekijöitä sekä työpajoihin osallistuneita nuoria. Haastattelut järjestettiin joulukuussa 2017 ja niihin osallistui kolme työntekijää ja neljä nuorta. Työntekijöiden haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, nuorille puolestaan järjestettiin virikkeellinen ryhmähaastattelu. Aineistot litteroitiin ja analysoitiin vertailemalla niitä keskenään teoriataustan viitekehyksessä. Haastatteluissa ilmeni, että nuorten ja työntekijöiden käsitys työpajojen toiminnasta eroaa toisistaan: nuoret näkevät työpaja- toiminnan koulumaisena toimintana, kun taas työntekijöiden näkemys työpajojen funktiosta on aidon työelämän simulointi.
Tutkimustuloksena syntyi palvelupolku-menetelmään pohjaava malli, jossa työpajojen ohjaus jaetaan viiteen osa-alueeseen: 1) vuorovaikutus, 2) ohjaajan ymmärrys teoreettisesta taustasta, 3) ohjaajan reflektointikyky, 4) motivointi oivalluksiin sekä 5) yksilöllistäminen. Palvelumuotoilun näkökulmaa hyödyntäen syntyi suunnitelma, kuinka palvelupolku-menetelmää voidaan hyödyntää työpajoilla ohjauksen yhteiskehittämisen menetelmänä.