Rabiesvirukselle altistumisen jälkeisen hoidon turvallisuuteen ja tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää rabiesvirukselle altistumisen jälkeisen rabiesestohoidon turvallisuuteen ja tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tämän työn tavoitteena oli tuottaa tietoa rabiesestohoidon tehokkuudesta ja turvallisuudesta terveydenhuollon ammattilaisille.

Tämä oppinäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena sovellettuna. Aineiston keruu tehtiin käyttämällä PubMed, Medic, Medline ja Cinahl tietokantoja ja aineiston keruu täydennettiin manuaalisella haulla. Lopullinen aineisto koostui 10 englanninkielisestä tieteellisestä tutkimuksesta.

Tuloksiin muodostui kaksi pääkategoriaa, jotka olivat hoitopaikkakohtaiset ja potilaskohtaiset tekijät. Hoitopaikkakohtaisiin tekijöihin kuuluivat hoidon laatu ja henkiläkunnan ammattitaito ja rabiesestohoidon saatavuus. Potilaskohtaisiin tekijöihin kuuluivat rabiestietoisuus, haittavaikutukset, hoito raskausaikana, rokotusvasteen muodostuminen ja vasta-ainetasojen kesto suojaavalla tasolla.

Rabiesrokotehoitoa on saatavilla melkein kaikkialla maailmassa, ja käytössä on myös hermokudosrokotteita, joita ei suositella käytettävän. Immunogloguliinin saatavuus on paikoittain epävarmaa. Potilaiden saama rabiesestohoito on toisinaan tarpeetonta tai riittämätöntä. Väestön tietoisuus rabiesestohoidosta on huonoa ja hoitoon hakeutuminen viivästyy osalla potilaista. Altistumisen jälkeisen haavanhoidon laiminlyöntiä havaittiin. Rabiesrokotesarja on tehokas ja rokotusvaste muodostuu 14 päivässä. Vasta-ainetasot eivät pysy suojaavalla tasolla elinikäisesti, mutta yksi tehosteannos nostaa vasta-ainetason yli 0.5IU/ml. Rokotesarjan haittavaikutukset ovat pääosin lieviä. Pitkäaikaissairaat ja lapset kokevat muuta väestöä enemmän haittavaikutuksia. Rabiesestohoito on turvallista raskauden jokaisen kolmanneksen aikana.

Tämän opinnäytetyön tulokset syventävät sairaanhoitajien teoriatietoa altistumisen jälkeisen rabiesestohoidon turvallisuuteen ja tehokkuuteen vaikuttavista tekijöistä ja voivat edistää potilasturvallisuutta.

The purpose of this study was to describe factors affecting the safety and efficacy of post-exposure treatment for rabies virus. The aim of this study was to provide information on the effectiveness and safety of the rabies post-exposure treatment for health care professionals.

This study was an applied descriptive literature review. I search for literature on the following databases: PubMed, Medic, Medline and Cinahl. The data collection was supplemented by a manual search. The final data consisted of ten English research articles.

The results of this study were devided into two main categories: clinic-spesific and patient-specific factors. The clinic-specific factors included the qualification of treatment and professional skills and the availability of post-exposure treatment. The patient specific factors included the awareness of rabies, adverse reactions to rabies vaccination, post-exposure treatment during pregnancy, immunization response and the duration of antibody-levels in blood. The results showed also that vaccines were available in almost everywhere. There were nerve tissue vaccines in use in some parts of the world as well. However, they are not recommended for use. The availability of rabies immune globulin was uncertain worldwide. Post-exposure treatment was sometimes excessive or deficient. The awareness of rabies prevention was poor and rabies post-exposure treatment was delayed to some patients. The failure of post-exposure wound care was observed, too. The rabies vaccine therapy was effective and the immunization response was formed within 14 days. Antibody levels did not stay on a protective level for a lifetime, but one booster increased the antibody level by more than 0.5 IU/ml. The adverse effects of rabies post-exposure prophylaxis were mostly mild. Patients with long-term illnesses and children had more adverse effects compared to other people. Post-exposure treatment during pregnancy was safe across all three trimesters.

The results of this study upgrade nurses’ theoretical knowledge of the factors affecting the safety and efficacy of rabies post-exposure treatment and may improve the safety of patients.