Kisko hajoaa : Kurikkalaisen Kiskon tilan osittaminen 1890–1930-luvuilla

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin, miten kurikkalaisen Kiskon tilan maanjako eteni 1890–1930-luvuilla ja millaiseksi alueen tilarakenne muuttui tultaessa vuoteen 1937. Lisäksi tutkittiin, mitä maanjakotoimituksia Kiskon alueella käytiin, miten tilojen määrä muuttui ja kuinka suuria tilat olivat. Edelleen selvitettiin, olivatko tilojen osituttajat tilattomia vai tilallisia. Tutkielmassa käsiteltiin myös, mitkä vaikuttivat olleen syitä tilan hankkimiseen ja osittamiseen.

Tutkielman lähteistö perustui keskeisesti maanmittareiden ositustoimituksista laatimiin toimitusasiakirjoihin ja -karttoihin. Niiden pohjalta tutkimuskysymyksiä käsiteltiin sekä määrällisen että laadullisen menetelmän avulla. Aiheen käsittelemiseksi tutkielmassa laadittiin tilastoja etupäässä poimimalla tarvittavat luvut toimitusasiakirjoista.

Kiskon tilan osittaminen lähti liikkeelle yhtäältä isonjaon täydennyksen tultua valmiiksi vuonna 1892 ja toisaalta osittamista helpottaneen maanjakolainsäädännön uudistuksen myötä vuonna 1895. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui Kiskon halkominen, jolloin kukin aiemman tilanosan omistaja pääsi myymään palstatiloja ja määräaloja halkomisessa itsenäistyneestä tilastaan.

Torpparien, mäkitupalaisten ja muun tilattoman väestön hankkimien tilojen osittaminen oli vilkasta 1900–1920-luvuilla, jolloin muodostettiin runsaasti palstatiloja. Myös tilallisten perilliset tahtoivat päästä maanomistajiksi, mikä näkyi tilojen halkomisina ja lohkomisina. Tiloja hankittiin ja ositettiin myös lisämaiksi ja liiketoiminnallisista syistä. Lisäksi rautatien rakentaminen johti pakkolunastusalueiden muodostamiseen.

Vanha Kiskon tila ositettiin vuoteen 1937 mennessä 69 tilaksi. Tilakoko pieneni lopulta niin, että keskimääräinen pinta-ala oli hieman yli seitsemän hehtaaria. Yli puolet Kiskon alueen tiloista oli alle 3,5-hehtaarisia.

Uusia tiloja muodostettiin joka puolelle vanhaa Kiskoa, etenkin Kauhajoentien varteen ja sen ympäristöön sekä Häjynluomankylään. Tienvarren läheltä tiloja osittivat muiden muassa ajokaluteollisuuden parissa työskentelevät. Metsäiset ja soiset latvamaat jaettiin pitkiksi kaitaleiksi eteläpohjalaiseen tapaan.

Liberalisoitunut maanjakolainsäädäntö, halu päästä omistamaan maata, yhteiskunnallinen modernisoituminen ja tilattoman väestön paremmat taloudelliset mahdollisuudet loivat edellytykset, joiden varassa Kiskon osittaminen tapahtui.

The study examined how the real property unit of Kisko located in Kurikka, the Southern Ostrobothnia was subdivided in the 1890s—1930s and how the land holdings of the Kisko area were changed by 1937. It was also researched, if those who let subdivide their land holdings into a new real property unit were land owners or landless before the legal cadastral survey.

The main sources of the study were the cadastral documents and maps drawn up by the land surveyors. Based on them, the research questions were studied using both the quantitative and the qualitative approach. Thus, it was possible to describe and explain the phenomena examined in the study.

The study showed that the old Kisko was subdivided into 69 real property units by 1937. New real property units were formed especially by a main road running through Kisko and in the central part of the old Kisko. The subdivision of the real property units purchased by the landless was active in the 1900s, 1910s and 1920s. In addition to the landowners also their heirs were willing to get land, which caused partitions and parcelings of real property units. The areas of the real estates diminished so finally more than half of real property units of the Kisko area were smaller than 3,5 hectares.