Yleishyödyllisten yhdistysten valtionavustukset : Nuorisotoiminnan yleis- ja erityisavustukset

Abstract

Tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia valtionavustuksia yleishyödylliset yhdistykset voivat Suomessa hakea eri valtionapuviranomaisten kautta ja miten nämä avustukset vaikuttavat yhdistyksen toimintaan.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena institutionaalisten lähteiden, valtionapuviranomaisten tuottamien avustuksiin liittyvien aineistojen tutkimuksena. Tutkimuksen kohteeksi rajattiin maa- ja metsätalousministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus STEAn sekä aluehallintoviraston yhdistysten nuorisotoimintaan myöntämät yleis- ja erityisavustukset.

Opinnäytetyön tuloksena voitiin todeta, että suomalainen valtionavustusjärjestelmä on tällä hetkellä kokonaisuutena haasteellinen. Yleishyödyllisille yhdistyksille myönnettävien valtionavustusten määrää ei ollut mahdollista selvittää. Jokaisella tutkitulla valtionapuviranomaisella oli omat ohjeistuksensa avustuksen hakuun, käyttöön ja raportointiin. Kaikilla oli myös omat kanavansa avustuksen hakuun ja raportointiin liittyvien aineistojen toimittamiseksi. Yleishyödyllisten yhdistysten toiminnan kannalta tämä tarkoittaa perehtymistä erikseen jokaisen valtionapuviranomaisen käytäntöihin. Valtionapuviranomaisten ohjeistuksen vastainen toiminta voi aiheuttaa yleishyödylliselle yhdistykselle maineriskin.

Opinnäytetyön pohjalta voitiin suosittaa, että yleishyödylliset yhdistykset arvioivat omaa rahoitustarvettaan ja valtionavustuksen mahdollista osuutta siitä. Avustushakuihin osallistuminen edellyttää yhdistyksiltä niiden toiminnan järjestämistä paitsi voimassa olevan lainsäädännön, myös valtionapuviranomaisen vaatimukset täyttävällä tavalla. Yhdistyksen toiminnan suunnittelussa on lisäksi huomioitava valtionavustuksiin todennäköisesti tulossa olevat muutokset.

The aim of this thesis focusing on research was to find out what kind of public funding there is in Finland for non-profit corporations, which authorities allocate this public funding, and how it affects non-profit corporations.

The study was qualitative, and the research material consisted of subsidy related material produced by authorities. The subject of research was limited to general subsidies and special subsidies allocated by Ministry of Agriculture and Forestry, Ministry of Education and Culture, Funding Centre for Social Welfare and Health Organisations (STEA), and Regional State Administrative Agencies to non-profit corporations for youth work.

On the basis of the results of the study it can be said that the Finnish government subsidy system is at the moment rather problematic. It was not possible to find out the total amount of government subsidies for non-profit corporations. Each examined authority had its own instructions relating to obtaining, spending, and reporting of subsidies. They all had different channels for sending subsidy related material too. For non-profit corporations this means that they must familiarize separately with every authorities’ practices. Acting against authorities’ instructions can be a reputational risk for non-profit corporation.

On the basis of the study it can be recommended that non-profit corporations estimate their need of funding and what role government subsidies may have in it. Obtaining government subsidies requires that non-profit corporations organize their activities by law, and in a way that meets authorities’ requirements. When planning the activities of non-profit corporations, the eventual changes in government subsidies should also be considered.