Sydämen vajaatoimintaa sairastava potilas ja hoitoon sitoutuminen : katsaus tutkimustietoon
Launonen, Minna (2010)
Launonen, Minna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005118881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005118881
Tiivistelmä
Sydämen vajaatoiminta on parantumaton pitkäaikaissairaus, johon liittyy oireiden jokapäiväisyys. Sen menestyksellinen hoito koostuu lääkehoidosta, terveyttä edistävistä elämätavoista sekä sitoutumisesta niihin. Sitoutuminen on potilaille haasteellista. Huono sitoutuminen voi johtaa vajaatoiminnan oireiden pahenemiseen ja jopa kuolemaan. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjauksen ja hoidon kokonaisuudessa tekijöitä, jotka vaikuttivat hoitoon sitoutumiseen estävästi tai edistävästi tutkimustietoon perustuen.
Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 12 hoitotieteellistä tutkimusartikkelia vuosilta 2001–2009. Aineisto analysoitin sisällönanalyysin avulla. Analyysin perusteella aineistosta muodostettiin kahdeksan alakategoriaa, jotka kuvaavat hoitoon sitoutumista estäviä tai edistäviä tekijöitä.
Tuloksissa kävi ilmi, että hoitohenkilökunnan ja potilaiden tiedot sydämen vajaatoiminnasta ovat varsin heikot. Hoitajien lisäkoulutuksella ja pitkällä työkokemuksella oli positiivinen vaikutus potilaan hoitoon sitoutumiseen. Sekä hoitajilla että potilailla oli virheellisiä käsityksiä omista tiedoistaan. Potilaiden oireiden seurannassa oli puutteita ja he esittivät itsehoidossa epäadekvaattia toimintaa. Potilaiden elämään ja hoitoon sitoutumiseen vaikuttivat erilaiset vajaatoiminnan aiheuttamat oireet sekä muut ongelmat. Näitä olivat väsymys ja toimintakyvyn väheneminen, muistiongelmat, lääkkeiden sivuvaikutukset, lääkityksen laiminlyöminen tai lopettaminen, masennus ja haluttomuus osallistua hoitoonsa, taudin aiheuttamat rahalliset vaikutukset sekä matkustamiseen ja liikkumiseen liittyvät ongelmat. Toisaalta useimmat potilaat olivat halukkaita toteuttamaan hoitosuosituksia ja he ovat tietoisia sairauden oireiden tarkkailun merkityksestä. He haluavat tietää asioista ja elää sairaudesta huolimatta hyvää elämää. Ikääntyminen, korkeampi koulutus ja varallisuus vaikuttivat positiivisesti hoitoon sitoutumiseen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan päätellä, että sydämen vajaatoiminta sairastavan potilaan hoitoon sitoutuminen on laaja-alainen ja monimutkainen prosessi. Koska tutkimuksessa todettiin vahvasti tiedon osuus hoitoon sitoutumisen välineenä, tulisi hoitohenkilökunnan koulutukseen panostaa enemmän resursseja. Koulutusta tulisi järjestää sekä vajaatoimintaan liittyvistä yleisistä asioista että potilasohjauksen perusteista. Hoitajilla tulisi olla ymmärrys taudin luonteesta ja kyky antaa ohjausta potilaan konteksti huomioon ottaen.
Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 12 hoitotieteellistä tutkimusartikkelia vuosilta 2001–2009. Aineisto analysoitin sisällönanalyysin avulla. Analyysin perusteella aineistosta muodostettiin kahdeksan alakategoriaa, jotka kuvaavat hoitoon sitoutumista estäviä tai edistäviä tekijöitä.
Tuloksissa kävi ilmi, että hoitohenkilökunnan ja potilaiden tiedot sydämen vajaatoiminnasta ovat varsin heikot. Hoitajien lisäkoulutuksella ja pitkällä työkokemuksella oli positiivinen vaikutus potilaan hoitoon sitoutumiseen. Sekä hoitajilla että potilailla oli virheellisiä käsityksiä omista tiedoistaan. Potilaiden oireiden seurannassa oli puutteita ja he esittivät itsehoidossa epäadekvaattia toimintaa. Potilaiden elämään ja hoitoon sitoutumiseen vaikuttivat erilaiset vajaatoiminnan aiheuttamat oireet sekä muut ongelmat. Näitä olivat väsymys ja toimintakyvyn väheneminen, muistiongelmat, lääkkeiden sivuvaikutukset, lääkityksen laiminlyöminen tai lopettaminen, masennus ja haluttomuus osallistua hoitoonsa, taudin aiheuttamat rahalliset vaikutukset sekä matkustamiseen ja liikkumiseen liittyvät ongelmat. Toisaalta useimmat potilaat olivat halukkaita toteuttamaan hoitosuosituksia ja he ovat tietoisia sairauden oireiden tarkkailun merkityksestä. He haluavat tietää asioista ja elää sairaudesta huolimatta hyvää elämää. Ikääntyminen, korkeampi koulutus ja varallisuus vaikuttivat positiivisesti hoitoon sitoutumiseen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan päätellä, että sydämen vajaatoiminta sairastavan potilaan hoitoon sitoutuminen on laaja-alainen ja monimutkainen prosessi. Koska tutkimuksessa todettiin vahvasti tiedon osuus hoitoon sitoutumisen välineenä, tulisi hoitohenkilökunnan koulutukseen panostaa enemmän resursseja. Koulutusta tulisi järjestää sekä vajaatoimintaan liittyvistä yleisistä asioista että potilasohjauksen perusteista. Hoitajilla tulisi olla ymmärrys taudin luonteesta ja kyky antaa ohjausta potilaan konteksti huomioon ottaen.