Henkinen stressi kuluttaa : tyypin 2 diabeetikon jaksaminen sairauden kanssa

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata tyypin 2 diabeetikoiden hoitoväsymystä distress-käsitteen kautta, jonka suomensimme sanoiksi henkinen stressi. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat tyypin 2 diabeetikon kokemaan henkiseen stressiin ja kuinka voidaan tunnistaa diabeetikko, joka kokee henkistä stressiä. Opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Pitkäaikaissairaiden hoitoväsymys -kehittämishanketta, jonka ensimmäisen vaiheen tavoitteena on selvittää mitä hoitoväsymys on ja miten sen voi tunnistaa. Toteutimme opinnäytetyömme kirjallisuuskatsauksena. Aineistomme koostui 13 englanninkielisestä tutkimusartikkelista, jotka kerättiin lääketieteellisistä ja hoitotieteellisistä tietokannoista. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan tyypin 2 diabeetikon henkisen stressin kokemiseen vaikuttavat verensokeritason muutokset, diabeteksen oireet ja hoitotapa sekä diabetekseen liittyvä monisairastavuus. Myös diabeetikon tuntemukset selviytymisestä sairauden kanssa vaikuttavat henkisen stressin määrään. Tilannetta parantavat hoitoon motivoituminen ja ohjeiden noudattaminen ja heikentävät tunteet kohtuuttomista vaatimuksista diabeteksen hoidossa sekä negatiivisten tunteiden kirjo. Huolet selviytymisestä ja syyllisyys hoidon laiminlyönnistä sekä riittämätön tuki läheisiltä tai hoitohenkilökunnalta lisäävät henkistä stressiä. Henkinen stressi voi ilmetä alentuneena hoitomotivaationa ja omahoidon vaikeuksina, jotka näkyvät verensokeritason vaihteluina, sairauden komplikaatioiden ja liitännäissairauksien lisääntymisenä. Diabeetikon kokema alavireisyys eli negatiiviset tunteet ja psyykkiset oireet, kuten masennuksen tuntemukset, ilmentävät niin ikään henkistä stressiä. Hoitotyössä hyödyllisiä työvälineitä potilaan henkisen stressin tunnistamiseen ovat erilaiset mittausmenetelmät, joiden tavoitteena on löytää riskipotilaat. Seulonnan ja tunnistamisen jälkeen potilaat voidaan ohjata tarkempiin tutkimuksiin ja interventioon. Diabetes sairautena hallitsee koko elämää ja sen hoito koetaan vaativana. Diabetes aiheuttaa turhautumisen tunteita, vaikka sairautta hoitaisi hyvin. Henkinen stressi kuormittaa potilasta ja sen seurauksena omahoito kärsii ja sairaus etenee.

The idea of this study was to describe the diabetes-related psychosocial distress of type 2 diabetic patients through the term “distress”. Our purpose was to find out the factors that influenced how a patient with type 2 diabetes experienced distress and how one may identify the diabetic that suffers from it. Our study was part of a larger project of Helsinki Metropolia University of Applied Sciences which objective was to describe how fatique and weariness were shown and how they might be identified in patients who suffer from a long-term disease. This final project was a literature review consisting of 13 English language research articles collected from different medical and health care databases. The material was analysed by using the method of inductive analysis. According to the articles, diabetes-related distress was affected by glygemic control, diabetes symptoms, treatment differences and comorbid disorders. Also, the feeling of how patients coped with the diabetes affected the level of distress. Distress levels were lower when patients were motivated with the treatments and their adherence was good. And similarly, it was higher when the diabetes treatments felt too demanding and when patients had negative emotions. Moreover, concern about coping with diabetes, guilt over poor regimen-adherence and insufficient support from the medical personnel and family raised the levels of distress among the patients. The distress appeared as lowered motivation and troubles in self-care, which were shown in glucose metabolic status and increasing of complications and comorbidity. Melancholic feelings, negative emotions and psychological symptoms such as depressive feelings also implicated levels of distress. The tools used to identify risk patients were extremely useful in clinical care and allowed the medical personnel to direct the risk patient into a more detailed examination or intervention. Diabetes as an illness takes over the patient’s life and its treatments are experienced as very demanding. The illness gives the patient feelings of frustration, even if it is treated properly. It also wears up on the patient and, thus, decreases self-care and allows the illness to progress.