Polven tekonivelleikkauksen postoperatiivinen kivunhoito kotona

Abstract

Suomessa tehdään vuosittain useita tuhansia polven tekonivelleikkauksia aikuisille. Polven tekonivelleikkauksissa on otettu käyttöön fast track- hoitomalli, jolla pyritään potilaan nopeaan leikkauksen jälkeiseen toipumiseen. Nopea toipuminen edellyttää hyvää kivunhoitoa ja varhaista mobilisointia. Jotta varhainen mobilisointi toteutuu, täytyy potilaan kivunhoito olla riittävää.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla leikkauksen jälkeisen kivunhoidon riittävyyttä kotona potilaan itsensä kokemana fast track -hoitomallilla suoritetun polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Lisäksi työssä kuvaillaan, toteuttiko potilas kotona ollessaan lääkkeetöntä sekä lääkkeellistä kivunhoitoa sekä mistä potilas oli saanut potilasohjausta ennen kotiutumista leikkauksesta. Tavoitteena tutkimustulosten perusteella on parantaa oikeanlaisen kipulääkityksen valintaa potilaan kotiutuessa leikkauksesta. Työn toimeksiantajana toimi erään aluesairaalan kirurginen osasto

Tutkimus toteutettiin käyttämällä strukturoitua kyselylomaketta, joka sisälsi kvantitatiivisia kysymyksiä sekä avoimia tarkentavia kysymyksiä. Aineisto kerättiin elektiivisiltä tekonivelleikkauspotilailta, jotka kotiutuivat suoraan sairaalasta. Kyselyä jaettiin hoitajien toimesta syksyllä 2017 kahdeksan viikon ajan erään sairaalan kirurgian osastolla ja potilaat saivat kyselylomakkeen mukaansa kotiutuessaan sairaalasta. Tutkimustulokset analysoitiin SPSS-analysointiohjelmiston avulla.

Tutkimustulosten perusteella kotiin määrätty säännöllinen kipulääkitys ei yksistään riittänyt vaan potilaiden täytyi hyödyntää sekä tarvittavaa kipulääkitystä, että lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä. Tarvittavan lisäkipulääkkeen toteutuksessa oli vastaajien kesken eroja, sillä osalle vastaajista ei lisäkipulääkettä oltu määrätty lainkaan. Lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä vastaajat olivat toteuttaneet hyvin, vaikka vastaajat kokivat saaneensa potilasohjausta lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien osalta vähäisesti, pois lukien ohjauksen liikkumisen tärkeydestä, josta potilaat kokivat saaneensa ohjausta riittävästi. Lääkkeelliseen kivunhallintaan vastaajat kokivat potilasohjauksen riittäväksi.

Jatkotutkimusaiheeksi tutkimuksemme perusteella nousi potilasohjaus, sen laatu ja sen muoto. Vaikuttaisiko kattava ja perusteellisesti annettu potilasohjaus potilaan kykyyn hoitaa kipuaan kotona sekä varmuutta toteuttaa kipulääkitystä kotona. Potilasohjausta täytyisikin kehittää niin, että potilasohjaus on vaikuttavaa, ja että ohjausta annettaisiin sekä suullisesti että kirjallisesti.

Several thousands of knee joint replacement surgeries are performed annually in Finland for adults. The fast track therapy model has been introduced for the knee joint replacement surgery inorder to achieve rapid postoperative recovery of the patient. Rapid recovery requires adequate pain management and early mobilization. In order for early mobilization to occur, the patient's pain management must be sufficient. The purpose of the study was to describe the sufficiency of postoperative pain management at home after the knee joint replacement surgery made with the fast track- model. In addition, this study describes what kind of non-medication and medication pain management the patient used at home and where and what kind of patient guidance the patient had received before being discharged from the hospital. The aim of the research is to improve knowledge of the right analgesic when the patient is discharged from the hospital.

The study was conducted using a structured questionnaire that contained quantitative questions. The material was collected from elective knee surgery patients who were discharged straight to home from the hospital. The questionnaire was distributed to the patients by nurses in the fall of 2017 for eight weeks at a hospital surgical department and patients received the questionnaire when they were leaving from the hospital. The results of the research were analyzed using the SPSS analysis software Based on the results of the study, painkillers for regular use were unsufficient alone, so the patients had to use the additional analgesics and non-medicated pain relieving methods. There was a difference between the respondents in the implementation of the additional analgesic, while some of the respondents had not been prescribed any extra medication. Non-medicated pain relief methods were well implemented by respondents, although respondents felt that they had been given inadequate guidance over the drug-free pain relieving methods, except for the importance of physical activities, where patients felt they had been given adequate guidance. In response to physiological pain management, the respondents felt that patient guidance was sufficient. As further research questions we see patient guidance, its quality and its methods important. Will comprehensive and thorough patient guidance help the patient's ability to cope with pain at home and increase confidence of using pain medication at home? Developing the effectiveness of pa-tient guidance is important, as well as making sure that guidance is given both orally and literally.