Historiallisen rakennuksen muutossuunnitelma vaihtoehtosuunnitelmien kautta
Nykänen, Tiina (2018)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Nykänen, Tiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805148112
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805148112
Tiivistelmä
Historiallinen rakennus tarkoittaa rakennusta, jonka kulttuurihistoriallinen arvo on todettu ja tunnustettu. Kulttuurihistoriallisia arvoja omaavat rakennukset ovat myös usein eritavoin suojeltuja.
Kaikkia historiallisesti arvokkaita rakennuksia ei voida museoida, sillä rakennuksella on taiteellisten- ja historiallisten arvojensa lisäksi aina myös käyttö- ja tuottoarvo. Usein korjaus- tai muutoshankkeeseen ryhdytäänkin rakennuksen käytön tai tuottavuuden parantamiseksi, jonka seurauksena rakennus muuttuu. Nämä muutokset kuuluvat osaksi rakennuksen elettyä elämää.
Korjaus- ja muutossuunnittelussa syntyy aina jotain uutta. Tasapainottelu uuden ja vanhan välillä on suunnittelun suurimpia haasteita. Sopiva korjauksen aste, suhde säilyttämisen, muuttamisen ja uusimisen välillä, muodostuu monien korjausrakentamiseen vaikuttavien tekijöiden
summana. Jokaisen olevan rakennuksen erilaisen luonteen, historian sekä tulevaisuuden tavoitteiden vuoksi, sopiva aste on löydettävä jokaisessa korjaus- ja muutoshankkeessa erikseen.
Opinnäytetyön kohteena on vuonna 1884 rakennettu panimon varastorakennuksen osa Kalevankatu 37:ssä Helsingin Kampissa. Kohteen rakennus- ja kulttuurihistoriallinen arvo on todettu ja rakennus tullaan mahdollisesti suojelemaan lähitulevaisuudessa. Kohde on ajankohtainen, koska tontilla sijaitsevat rakennukset ovat murrosvaiheen kourissa, jonka seurauksesta myös panimon varastorakennuksen kohtalo on tapetilla.
Opinnäytetyö käsittelee aluksi historiallisten rakennusten korjaussuunnittelua Suomessa, korjaussuunnittelun luonnetta sekä historialliseen rakennukseen ja sen suojeluun liittyviä teorioita. Lisäksi työ käsittelee Panimon varastorakennuksen historiaa ja ominaispiirteitä sekä pohtii uutta käyttötarkoitusta vanhan tehottoman toiminnan tilalle.
Lähtötietojen ja -kohtien esittelyn jälkeen opinnäytetyö vastaa korjausasteen löytämisen haasteeseen, testikohteeseen tehtävällä, kolmella eriasteisella, eri näkökulmaan pohjautuvalla vaihtoehtosuunnitelmalla. Vaihtoehtojen analysointi ja vertailu ovat jatkosuunnittelun perustana.
Lopputuotteena on muutossuunnitelmaluonnokset Panimon varastorakennukseen. Suunnitelmissa otetaan huomioon oleva historiallinen rakennus ja sen suojelu, käytön ja toiminnan tehokkuus sekä taloudelliset tekijät siinä suhteessa, kun ne sopivimmaksi valitun näkökulman kautta ovat oleellisia. Työn tavoitteena on päätyä tulokseen, joka voisi toimia todellisen muutossuunnitelman lähtökohtana kohteessa.
Kaikkia historiallisesti arvokkaita rakennuksia ei voida museoida, sillä rakennuksella on taiteellisten- ja historiallisten arvojensa lisäksi aina myös käyttö- ja tuottoarvo. Usein korjaus- tai muutoshankkeeseen ryhdytäänkin rakennuksen käytön tai tuottavuuden parantamiseksi, jonka seurauksena rakennus muuttuu. Nämä muutokset kuuluvat osaksi rakennuksen elettyä elämää.
Korjaus- ja muutossuunnittelussa syntyy aina jotain uutta. Tasapainottelu uuden ja vanhan välillä on suunnittelun suurimpia haasteita. Sopiva korjauksen aste, suhde säilyttämisen, muuttamisen ja uusimisen välillä, muodostuu monien korjausrakentamiseen vaikuttavien tekijöiden
summana. Jokaisen olevan rakennuksen erilaisen luonteen, historian sekä tulevaisuuden tavoitteiden vuoksi, sopiva aste on löydettävä jokaisessa korjaus- ja muutoshankkeessa erikseen.
Opinnäytetyön kohteena on vuonna 1884 rakennettu panimon varastorakennuksen osa Kalevankatu 37:ssä Helsingin Kampissa. Kohteen rakennus- ja kulttuurihistoriallinen arvo on todettu ja rakennus tullaan mahdollisesti suojelemaan lähitulevaisuudessa. Kohde on ajankohtainen, koska tontilla sijaitsevat rakennukset ovat murrosvaiheen kourissa, jonka seurauksesta myös panimon varastorakennuksen kohtalo on tapetilla.
Opinnäytetyö käsittelee aluksi historiallisten rakennusten korjaussuunnittelua Suomessa, korjaussuunnittelun luonnetta sekä historialliseen rakennukseen ja sen suojeluun liittyviä teorioita. Lisäksi työ käsittelee Panimon varastorakennuksen historiaa ja ominaispiirteitä sekä pohtii uutta käyttötarkoitusta vanhan tehottoman toiminnan tilalle.
Lähtötietojen ja -kohtien esittelyn jälkeen opinnäytetyö vastaa korjausasteen löytämisen haasteeseen, testikohteeseen tehtävällä, kolmella eriasteisella, eri näkökulmaan pohjautuvalla vaihtoehtosuunnitelmalla. Vaihtoehtojen analysointi ja vertailu ovat jatkosuunnittelun perustana.
Lopputuotteena on muutossuunnitelmaluonnokset Panimon varastorakennukseen. Suunnitelmissa otetaan huomioon oleva historiallinen rakennus ja sen suojelu, käytön ja toiminnan tehokkuus sekä taloudelliset tekijät siinä suhteessa, kun ne sopivimmaksi valitun näkökulman kautta ovat oleellisia. Työn tavoitteena on päätyä tulokseen, joka voisi toimia todellisen muutossuunnitelman lähtökohtana kohteessa.