Painehaavojen ehkäisy ja varhainen tunnistaminen : interventiotutkimus : painehaavaintervention toteutuminen hoitotyössä
Hallikainen, Tiina; Karppinen, Minna (2010)
Hallikainen, Tiina
Karppinen, Minna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005189753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005189753
Tiivistelmä
Opinnäytetyö liittyy vuonna 2007 käynnistyneeseen Helsingin terveyskeskuksen Akuuttisairaalan ja Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeeseen "Painehaavojen ehkäisy ja varhainen tunnistaminen- Interventiotutkimus Laakson sairaalassa". Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja kuvata potilaan painehaavojen tunnistaminen ja ehkäisyn interventio ja arvioida intervention käyttökelpoisuutta sekä käytön vaikutuksia painehaavojen tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Tutkimus suoritettiin Laakson sairaalan kahdella osastolla: interventio- osastolla ja vertailuosastolla. Intervention osa- alueita oli viisi: painehaavariskin arviointi Braden- asteikkoa käyttäen, ihon tarkkailu, asentohoito ja apuvälineet, ravitsemus ja kirjaaminen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli analysoida painehaavatutkimuslomakkeita ja arvioida miten intervention osa- alueet ilmenivät interventio- osastolla.Tutkimuslomakkeet oli kerätty 5.5- 31.12.2008 välisenä aikana. Tutkimusaineistoa oli 62 potilaasta. Tutkimuslomakkeessa oli 69 kysymystä. Kysymykset koostuivat potilaan perustiedoista, sairaalassaolosyystä ja -ajasta, mahdollisesta painehaavasta, potilaan liikuntakyvystä, apuvälineiden tarpeesta, henkisestä tilasta, ihon kunnosta, ravitsemuksesta ja erittämisestä. Tutkimuslomake oli täytetty potilaasta viimeistään kolmantena päivänä sairaalaantulosta. Tutkimustiedot keräsi tutkimuksen ajaksi erityisesti nimetty henkilö. Tutkimustuloksista ilmenee, että istuvien ja vuodepotilaiden kohdalla kiinnitettiin huomiota potilaan asentohoitoon ja siirrettäessä käytettäviin apuvälineisiin. Apuvälineiden tarve kartoitettiin jokaisen potilaan kohdalla. Potilaita ohjattiin ja rohkaistiin hyvin itsenäiseen liikkumiseen ja asennon vaihtamiseen. Jokaisen potilaan ihon kunto tarkastettiin sairaalaan tullessa ja useilla potilailla useamminkin. Potilaista yli puolet oli motivoituneita painehaavan hoitoon. Kaikkien potilaiden vajaaravitsemusriskiä arvioitiin MUST- arviolla. Ruokailun seurantaan kiinnitettiin paljon vähemmän huomiota.
Tutkimuksesta saatua tietoa ja kokemusta tulisi hyödyntää myös sairaalan muilla osastoilla ja esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota potilaan ruokailun seurantaan ja omaisten ohjaamiseen. Omaisten olisi hyvä saada tietoa painehaavojen ennaltaehkäisystä; miten potilasta tulee ohjata liikkumisessa ja asennon vaihtamisessa. Omaisten ja hoitohenkilökunnan yhteistyön olisi hyvä alkaa mahdollisimman pian potilaan tultua osastolle.
Tutkimuksesta saatua tietoa ja kokemusta tulisi hyödyntää myös sairaalan muilla osastoilla ja esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota potilaan ruokailun seurantaan ja omaisten ohjaamiseen. Omaisten olisi hyvä saada tietoa painehaavojen ennaltaehkäisystä; miten potilasta tulee ohjata liikkumisessa ja asennon vaihtamisessa. Omaisten ja hoitohenkilökunnan yhteistyön olisi hyvä alkaa mahdollisimman pian potilaan tultua osastolle.