Miten tukea nuoren sosiaalista osallistumista? : ryhmämuotoisen toimintaterapian kehittäminen nuorisopsykiatriselle osastolle

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kehittää nuorisopsykiatrisen osaston ryhmämuotoista toimintaterapiaa. Työelämän yhteistyötahona oli nuorisopsykiatrinen sairaalaosasto ja työtä ohjasi osaston toimintaterapeutti. Suunnittelimme ja toteutimme toimintaterapiaryhmän, jonka tavoitteena oli nuorten sosiaalisen osallistumisen tukeminen. Tämä toteutui vuorovaikutustaitojen harjoittelun avulla. Keräsimme toteutuneesta ryhmästä tietoa ja arvioimme toteutuksen onnistumista sekä kehittämiskohteita.

Hyödynsimme ryhmän suunnittelussa ja sosiaalisen osallistumisen määrittelyssä toimintaterapian inhimillisen toiminnan mallia. Käytimme ryhmän suunnittelussa ja havainnoinnissa kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen arviointimenetelmää (ACIS). Siinä on määritelty vuorovaikutustaitoja sekä niiden suorittamiseen liittyviä kriteereitä. Suunnitellessamme ryhmän rakenteita ja vaiheita, hyödynsimme ryhmäprosessiin liittyvää teoriaa.

Ryhmässä käsiteltiin erilaisia sosiaaliseen osallistumiseen liittyviä aiheita. Nuoret valitsivat aiheet laatimistamme teemoista. Tämä mahdollisti asiakaslähtöisen työskentelytavan. Teemat rakentuivat Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen (ICF) pääluokan seitsemän (henkilöiden välinen vuorovaikutus ja ihmissuhteet) mukaan. Laadimme teemoille nimet, jotka olisivat nuorille ymmärrettäviä. Ryhmässä toinen opiskelijoista toimi havainnoitsijana ja toinen ohjasi ryhmää toimintaterapeutin kanssa. Tarkoitus oli, että toimintaterapeutin saaman kokemuksen myötä, hänen olisi helpompi ohjata vastaavanlaisia ryhmiä jatkossa.

Keräsimme ryhmästä tietoa siihen osallistuneilta nuorilta ja heidän omahoitajiltaan sekä toimintaterapeutilta ja havainnoitsijalta. Ryhmässä käsitellyt teemat koettiin enimmäkseen ajankohtaisiksi ja liittyvän nuorten elämään. Ryhmällä koettiin olleen vaikutusta nuorten käyttäytymiseen arkitilanteissa. Nuoret kertoivat oppineensa esimerkiksi tulkitsemaan eleitä ja ilmeitä, etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmatilanteisiin sekä huomioimaan toisten mielipiteitä. Kehittämiskohteiksi nousivat moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon kehittäminen. Jatkossa ryhmää voisi hyödyntää toimintamahdollisuuksien arvioinnissa esimerkiksi käyttämällä ACIS:ta aktiivisemmin. Opinnäytetyötä voivat hyödyntää nuorisopsykiatrisilla osastoilla työskentelevät toimintaterapeutit. Ryhmää voi myös muokata toimintaterapeutin ammatillisen harkinnan mukaan avohoidon tai sosiaalihuollon kontekstiin sopivaksi.

The purpose of this bachelor’s thesis was to develop an occupational therapy group as a part of an adolescent psychiatric ward’s rehabilitation programme. Our bachelor’s thesis was done in collaboration with the occupational therapist of an adolescent psychiatric ward. We planned and executed an occupational therapy group process, which had the goal of reinforcing the group members’ social interaction skills. We gathered information about our group to evaluate its success and the areas that needed further development.

We used the model of human occupation in planning the group meetings and defining social participation. We used the Assessment of Communication and Interaction Skills (ACIS) in planning the group meetings and observing group members. ACIS consists of definitions of social interaction skills and criteria observing for the performance of these skills. When planning the group’s structure and stages, we used theories about group dynamics.

The group meetings focused on the different aspects of social participation. Group members chose the subjects from themes we had made. This enabled a client-centred approach. The themes were derived from the seventh chapter (interpersonal interactions and relationships) of the International Classification of Functioning, disability and health (ICF). We named the themes so that they would be understandable for adolescents. During the group meetings one of us lead the group with the occupational therapist while the other was observing it. The goal was that the experience gained from the group meetings would help the occupational therapist to lead similar groups in the future.

We gathered information about the group from the group members and their nurses, the occupational therapist and from the observer. The group themes were generally viewed as current topics and they were mostly related to the everyday lives of the adolescents. The group had an effect on the behaviour of its members. For example, some said they had learned to interpret expressions and gestures, find alternative solutions to problematic situations and consider other people’s opinions. Multiprofessional collaboration was an area that still needed development. The group could also be a source of information for occupational therapy assessments. This bachelor’s thesis can be used by occupational therapists working in adolescent psychiatric wards. An occupational therapist working in outpatient and social welfare settings can also adapt and use the group methods in their work.