Ulkopuolinen jännite : Tarttumapintoja ulossoittoon kromatiikan, superimposition ja polytonaalisuuden avulla
Parvamo, Joel (2017)
Parvamo, Joel
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805147898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805147898
Tiivistelmä
Tutkielma pyrkii avamaan ja antamaan tarttumapintoja musiikissa ja etenkin musiikin improvisoinnissa esiintyvään ilmiöön, jota kutsutaan ulossoittamiseksi. Koska ulossoittamiselle ei ole oikeastaan muuta määritelmää kuin se, että se ei noudata perinteisiä teoreettisia sääntöjä, niin kyseistä ilmiötä on vaikea hahmottaa ja harjoitella. Ilmiö koostuu kuitenkin kromatiikasta, superimpositiosta ja polytonaalisuudesta, joten työssäni aihetta lähestytään näiden olemassa olevien käsitteiden kautta.Työni tavoitteena on purkaa ja esitellä selkeitä tekniikoita, joilla tämän ilmiön hallintaa ja tutkintaa on helpompaa opetella tai opettaa.
Olen valinnut työhöni omasta mielestäni selkeitä konsepteja, joita olen kerännyt teoreettisesta kirjallisuudesta ja eri soittajien ajatuksista. Olen laatinut näiden ajatusten pohjalta esimerkkejä, joissa pyritään havainnollistamaan erilaisia tekniikoita, joilla ulossoittoa ilmiönä olisi helpompaa ymmärtää ja opetella. Vaikka tekniikoita on perusteltu tai avattu myös verbaalisesti niin työni pääpaino on työssä esiintyvissä esimerkeissä, jotka toimivat samalla myös todisteena tekniikoiden käyttökelpoisuudesta.
Näiden tekniikoiden takana olevat ilmiöt ja niiden musiikillinen toimivuus kiteytyvät lopulta siihen, että ulossoitto perustuu yksinkertaisesti jännitteeseen ja purkaukseen. Jännitteen kontrollointia ulossoitossa tukevat enemmänkin selkeät ajatukset superimposition takana ja niiden rytmisesti vahva toteutus eikä niinkään teoreettisesti oikeiden äänien lukumäärä
Olen valinnut työhöni omasta mielestäni selkeitä konsepteja, joita olen kerännyt teoreettisesta kirjallisuudesta ja eri soittajien ajatuksista. Olen laatinut näiden ajatusten pohjalta esimerkkejä, joissa pyritään havainnollistamaan erilaisia tekniikoita, joilla ulossoittoa ilmiönä olisi helpompaa ymmärtää ja opetella. Vaikka tekniikoita on perusteltu tai avattu myös verbaalisesti niin työni pääpaino on työssä esiintyvissä esimerkeissä, jotka toimivat samalla myös todisteena tekniikoiden käyttökelpoisuudesta.
Näiden tekniikoiden takana olevat ilmiöt ja niiden musiikillinen toimivuus kiteytyvät lopulta siihen, että ulossoitto perustuu yksinkertaisesti jännitteeseen ja purkaukseen. Jännitteen kontrollointia ulossoitossa tukevat enemmänkin selkeät ajatukset superimposition takana ja niiden rytmisesti vahva toteutus eikä niinkään teoreettisesti oikeiden äänien lukumäärä