Matkalla opettajasta Suzuki-opettajaksi
Mäkinen, Anniina (2010)
Mäkinen, Anniina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047667
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047667
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee Suzuki-menetelmää ja siihen liittyvää opettajien koulutusta. Suzuki-menetelmässä on paljon pedagogisia, yksityiskohtaisia ohjeita. Tämän vuoksi opettajakoulutus on välttämätön Suzuki-opettajiksi haluaville. Se on erinomainen lisäys ammattiopintojen syventämiselle. Opettajakoulutuksessa opiskelijat saavat opetusharjoittelua yksityis- ja ryhmätunteja varten sekä perehtyvät Suzuki-menetelmään.
Työ pyrkii antamaan viulun Suzuki-opettajakoulutuksesta sekä Suzuki-metodista kattavan kuvan toisille opiskelijoille, opettajille ja kaikille opettajakoulutuksesta kiinnostuneille. Työ sisältää kolmen Suzuki-viuluopettajan haastattelun. Kaikilla heillä on erilainen tausta ja tarina koulutukseen lähtemiselle.
Haastatteluissa ilmeni, että sillä onko itse opiskellut soittamista Suzuki-menetelmällä, ei ole sen kummempaa merkitystä halutessa hyväksi Suzuki-opettajaksi. Täytyy vain olla motivoitunut ja kiinnostunut siitä mitä tekee. Tämä koskee sekä Suzuki-opettajakoulutusta että itse opettamista. Työhön haastatellut Suzuki-opettajat kokivat saaneensa koulutukselta paljon: he kokivat ajattelutapansa opettamisesta ja lapsista muuttuneen monipuolisemmaksi. Suzuki-opettajakoulutus oli kaikkien kolmen mielestä onnistunut ja kattava kurssi, vaikka sisältö muokkautuikin aina ryhmän ja tason mukaan. Kukaan ei katunut lähtöään Suzuki-tielle!
Tärkeimmät metodiin liittyvät asiat olivat haastateltavieni mielestä vanhempien mukana olo ja ryhmätunnit. Lapsi saa yksityistuntiensa lisäksi opetusta kotona vanhemmalta, joka vanhempainkoulutuksen jälkeen auttaa lastaan kotiharjoittelussa. Ryhmätuntien katsottiin kehittävän yhteissoittotaitoa ja sosiaalista vuorovaikutusta. Näin ollen lapsi voi koulutetun opettajan ansiosta kehittyä Suzuki-opetuksessa sekä hyväksi soittajaksi että hyväksi ihmiseksi.
Työ pyrkii antamaan viulun Suzuki-opettajakoulutuksesta sekä Suzuki-metodista kattavan kuvan toisille opiskelijoille, opettajille ja kaikille opettajakoulutuksesta kiinnostuneille. Työ sisältää kolmen Suzuki-viuluopettajan haastattelun. Kaikilla heillä on erilainen tausta ja tarina koulutukseen lähtemiselle.
Haastatteluissa ilmeni, että sillä onko itse opiskellut soittamista Suzuki-menetelmällä, ei ole sen kummempaa merkitystä halutessa hyväksi Suzuki-opettajaksi. Täytyy vain olla motivoitunut ja kiinnostunut siitä mitä tekee. Tämä koskee sekä Suzuki-opettajakoulutusta että itse opettamista. Työhön haastatellut Suzuki-opettajat kokivat saaneensa koulutukselta paljon: he kokivat ajattelutapansa opettamisesta ja lapsista muuttuneen monipuolisemmaksi. Suzuki-opettajakoulutus oli kaikkien kolmen mielestä onnistunut ja kattava kurssi, vaikka sisältö muokkautuikin aina ryhmän ja tason mukaan. Kukaan ei katunut lähtöään Suzuki-tielle!
Tärkeimmät metodiin liittyvät asiat olivat haastateltavieni mielestä vanhempien mukana olo ja ryhmätunnit. Lapsi saa yksityistuntiensa lisäksi opetusta kotona vanhemmalta, joka vanhempainkoulutuksen jälkeen auttaa lastaan kotiharjoittelussa. Ryhmätuntien katsottiin kehittävän yhteissoittotaitoa ja sosiaalista vuorovaikutusta. Näin ollen lapsi voi koulutetun opettajan ansiosta kehittyä Suzuki-opetuksessa sekä hyväksi soittajaksi että hyväksi ihmiseksi.