Pulssipinnoitus kultauksessa
Soikkeli, Katri (2018)
Soikkeli, Katri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052610398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052610398
Tiivistelmä
Insinöörityössä perehdyttiin elektrolyyttiseen pulssipinnoitukseen ja siihen, kuinka sen vaikutukset ilmenevät kultapinnoitteen ominaisuuksissa. Tavoitteena oli selvittää kokeellisesti pulssipinnoitteen jakauman tasaisuutta, sen huokoisuuta ja optimoida pulssiparametreja insinöörityön tilaajayrityksen Eforit Oy:n käyttöä varten.
Kultapinnoitteen pinnoitejakauma ja huokoisuus ovat teorian mukaan niiden ominaisuuksien joukossa, joihin pulssipinnoituksella pystytään vaikuttamaan. Työssä toteutettiin kokeet, joissa tutkittiin jakaumaa ja huokoisuutta vertaillen perinteisellä tasavirralla ja pulssivirralla tuotettuja kultapinnoitteita. Kultapinnoitteen jakaumasta tutkittiin, tasoittaako pulssipinnoitus pinnoitepaksuuseroja pinnoitettavan kappaleen reunojen ja keskiosan välillä. Typpihappohöyrykokeissa selvitettiin standardin mukaisella menetelmällä kultapinnoitteen huokosten määrää ja kokoa eri pinnoitepaksuuksissa.
Jakaumakokeiden tuloksissa yksi kokeen kuudesta pulssimuodoista oli ylitse muiden, kun kultapinnoite erottui parhaalla pinnoitepaksuuksien jakaumalla. Huokoisuuskokeiden mukaan pulssivirralla saatiin tuotettua vähemmän huokoinen kultapinnoite kuin perinteisellä tasavirtaelektrolyysillä. Pinnoitteen kohentuneet ominaisuudet perustuvat pulssipinnoituksen aikaansaamaan dynaamiseen muutostilaan kultauselektrolyytissä.
Insinöörityön koetulokset ja laskelmat raaka-ainesäästöistä vahvistivat pulssipinnoituksen olevan kannattava ratkaisu kultausprosessiin. Insinöörityön aikana toimeksiantajayritys kykeni käyttöönottamaan pulssivirtalaitteen ongelmitta. Pulssipinnoituksessa on vielä monia mahdollisuuksia lisätutkimuksille ja käytön optimointi tulee olemaan pitkäjänteinen kehitysprosessi.
Kultapinnoitteen pinnoitejakauma ja huokoisuus ovat teorian mukaan niiden ominaisuuksien joukossa, joihin pulssipinnoituksella pystytään vaikuttamaan. Työssä toteutettiin kokeet, joissa tutkittiin jakaumaa ja huokoisuutta vertaillen perinteisellä tasavirralla ja pulssivirralla tuotettuja kultapinnoitteita. Kultapinnoitteen jakaumasta tutkittiin, tasoittaako pulssipinnoitus pinnoitepaksuuseroja pinnoitettavan kappaleen reunojen ja keskiosan välillä. Typpihappohöyrykokeissa selvitettiin standardin mukaisella menetelmällä kultapinnoitteen huokosten määrää ja kokoa eri pinnoitepaksuuksissa.
Jakaumakokeiden tuloksissa yksi kokeen kuudesta pulssimuodoista oli ylitse muiden, kun kultapinnoite erottui parhaalla pinnoitepaksuuksien jakaumalla. Huokoisuuskokeiden mukaan pulssivirralla saatiin tuotettua vähemmän huokoinen kultapinnoite kuin perinteisellä tasavirtaelektrolyysillä. Pinnoitteen kohentuneet ominaisuudet perustuvat pulssipinnoituksen aikaansaamaan dynaamiseen muutostilaan kultauselektrolyytissä.
Insinöörityön koetulokset ja laskelmat raaka-ainesäästöistä vahvistivat pulssipinnoituksen olevan kannattava ratkaisu kultausprosessiin. Insinöörityön aikana toimeksiantajayritys kykeni käyttöönottamaan pulssivirtalaitteen ongelmitta. Pulssipinnoituksessa on vielä monia mahdollisuuksia lisätutkimuksille ja käytön optimointi tulee olemaan pitkäjänteinen kehitysprosessi.