Sinimailanen lypsylehmien rehuna : Ruokintakoe
Laatikainen, Jonna (2018)
Laatikainen, Jonna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810612
Tiivistelmä
Sinimailanen on maailmalla arvostettu rehukasvi. Se on valkuaispitoinen ja maittava kasvi ja sitä pidetäänkin useissa maissa tärkeimpänä lypsykarjan rehuna. Hyvien ruokinnallisten ominaisuuksien lisäksi sinimailasella on voimakas juuristo ja typensidontakyky, minkä vuoksi sillä on maata parantava ja kuohkeuttava vaikutus. Pohjoisissa ilmastoissa sinimailasen talvehtiminen on kuitenkin epävarmaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada vähennettyä lypsylehmien ruokinnassa käytettävän rypsin määrää sinimailasrehun avulla. Tarkoituksena oli selvittää nurmirehun osittaisesta korvaamisesta sinimailasrehulla aiheutuvat vaikutukset maidontuotantoon ja rehun hyödyntämiseen. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Nurmet Rahaksi -hanke, joka perehtyy keinoihin parantaa ja ylläpitää nurmiviljelyn kannattavuutta sekä kilpailukykyä. Ruokintakoe toteutettiin Luonnonvarakeskus Maaningan tiloissa.
Tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista seosrehua. Nurmiseosrehu sisälsi nurmisäilörehua, ohraa, rypsiä ja kivennäisiä. Normaalin ja matalan valkuaistäydennystason sinimailasseosrehujen nurmisäilörehuista 40 prosenttia korvattiin sinimailassäilörehulla ja väkirehut koostuivat ohrasta ja rypsistä. Nurmiseosrehussa ja normaalin valkuaistäydennystason sinimailasseosrehussa rypsin osuus oli 20 prosenttia väkirehuista ja matalamman valkuaistäydennystason sinimailasseosrehussa 15 prosenttia. Kaikkien koerehujen väkirehuprosentti oli 45.
Nurmirehun osittainen korvaaminen sinimailasrehulla lisäsi kuiva-aineen syöntiä, maitotuotosta ja paransi energiatasapainoa. Maidon rasva-, valkuais- ja laktoosipitoisuuksissa ei ollut eroa ruokintojen välillä. Typen hyödyntäminen maidontuotannossa heikkeni sinimailasruokinnoilla.
Tulokset osoittivat sinimailasen ravitsemukselliset edut verrattuna pelkkään perinteiseen nurmirehuun. Ruokintakokeen tulosten perusteella voidaan todeta, että sinimailassäilörehulla voidaan osittain korvata rypsiä lypsylehmien ruokinnassa. Typen hyväksikäyttö heikkeni, mutta se jäi kuitenkin samalle tasolle aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa käytettiin karkearehuna pelkkää nurmiheinärehua. Lypsykarjatilojen kannattaa tulevaisuudessa hyödyntää sinimailasta valkuaisomavaraisuuden parantamiseksi.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada vähennettyä lypsylehmien ruokinnassa käytettävän rypsin määrää sinimailasrehun avulla. Tarkoituksena oli selvittää nurmirehun osittaisesta korvaamisesta sinimailasrehulla aiheutuvat vaikutukset maidontuotantoon ja rehun hyödyntämiseen. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Nurmet Rahaksi -hanke, joka perehtyy keinoihin parantaa ja ylläpitää nurmiviljelyn kannattavuutta sekä kilpailukykyä. Ruokintakoe toteutettiin Luonnonvarakeskus Maaningan tiloissa.
Tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista seosrehua. Nurmiseosrehu sisälsi nurmisäilörehua, ohraa, rypsiä ja kivennäisiä. Normaalin ja matalan valkuaistäydennystason sinimailasseosrehujen nurmisäilörehuista 40 prosenttia korvattiin sinimailassäilörehulla ja väkirehut koostuivat ohrasta ja rypsistä. Nurmiseosrehussa ja normaalin valkuaistäydennystason sinimailasseosrehussa rypsin osuus oli 20 prosenttia väkirehuista ja matalamman valkuaistäydennystason sinimailasseosrehussa 15 prosenttia. Kaikkien koerehujen väkirehuprosentti oli 45.
Nurmirehun osittainen korvaaminen sinimailasrehulla lisäsi kuiva-aineen syöntiä, maitotuotosta ja paransi energiatasapainoa. Maidon rasva-, valkuais- ja laktoosipitoisuuksissa ei ollut eroa ruokintojen välillä. Typen hyödyntäminen maidontuotannossa heikkeni sinimailasruokinnoilla.
Tulokset osoittivat sinimailasen ravitsemukselliset edut verrattuna pelkkään perinteiseen nurmirehuun. Ruokintakokeen tulosten perusteella voidaan todeta, että sinimailassäilörehulla voidaan osittain korvata rypsiä lypsylehmien ruokinnassa. Typen hyväksikäyttö heikkeni, mutta se jäi kuitenkin samalle tasolle aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa käytettiin karkearehuna pelkkää nurmiheinärehua. Lypsykarjatilojen kannattaa tulevaisuudessa hyödyntää sinimailasta valkuaisomavaraisuuden parantamiseksi.