Musiikkileikkikoulua uudella kielellä? : Kielen opettaminen mahdollisena osana varhaisiän musiikki-kasvattajan työnkuvaa
Aunola, Timja (2018)
Aunola, Timja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052510207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052510207
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkitaan haastatteluaineiston pohjalta, miten varhaisiän musiikkikasvatuksen työnkuvaan voisi integroida vieraan kielen opetusta tai vieraskielisiä musiikkileikkikouluryhmiä.
Tavoitteena on valottaa työssä tarvittavaa koulutusta ja urapolkuja, jotka johtavat kieltä opettavien tai vieraskielisten musiikkileikkikouluryhmien pitämiseen, kuten myös sitä, millaisia työtapoja tunneilla käytetään, eroavatko ne jotenkin tavallisesta musiikkileikkikoulusta, ja millaisia asioita tulee ottaa huomioon opetusympäristön luomisessa. Lisäksi työssä tutkaillaan tällaisten ryhmien merkitystä niin varhais- kuin musiikkikasvatuksen kentällä.
Työ toteutettiin neljänä asiantuntijahaastatteluna, jotka tehtiin syystalvella 2017-2018. Haastateltaviksi etsittiin ihmisiä, jotka opettavat musiikkileikkikouluryhmiä muulla kielellä kuin suomeksi, tai jotka muuten opettivat alle kouluikäisille lapsille uutta kieltä musiikkikasvatuksen työtapoja hyväksikäyttäen. He kertoivat työnsä ja opetuksensa sisällöstä, kokemuksistaan ryhmien kanssa ja tekemistään huomioista liittyen ryhmien tarpeeseen.
Tuntien sisältö noudatti suurimmalta osin tyypillistä suomalaista musiikkileikkikoulua: työtapoja pyrittiin käyttämään monipuolisesti, ja oppiminen tapahtui elämysten kautta. Ympäristön turvallisuutta painotettiin, ja siihen kiinnitettiin paljon huomiota. Haastateltavien joukosta löytyi monenlaisia koulutus- ja urapolkuja. Kaikilla ei ollut tutkintoa musiikkikasvatuksesta, moni oli käynyt täydennyskoulutuksen. Ryhmät muodostuivat usein opettajan aloitteesta, ja ryhmien kysyntä on kasvanut vuosien aikana ja todennäköisesti kasvaa entisestään.
Monikulttuurisessa Suomessa on kysyntää varhaismusiikkikasvatukselle monella kielellä, ja ryhmien perustamiseen vaaditaan lähinnä oma-aloitteisuutta. Opinnäytetyöstäni hyötyvät varhaismusiikkikasvattajat, jotka pohtivat oman työnkuvansa monipuolistamista kielten opetuksen suuntaan.
Tavoitteena on valottaa työssä tarvittavaa koulutusta ja urapolkuja, jotka johtavat kieltä opettavien tai vieraskielisten musiikkileikkikouluryhmien pitämiseen, kuten myös sitä, millaisia työtapoja tunneilla käytetään, eroavatko ne jotenkin tavallisesta musiikkileikkikoulusta, ja millaisia asioita tulee ottaa huomioon opetusympäristön luomisessa. Lisäksi työssä tutkaillaan tällaisten ryhmien merkitystä niin varhais- kuin musiikkikasvatuksen kentällä.
Työ toteutettiin neljänä asiantuntijahaastatteluna, jotka tehtiin syystalvella 2017-2018. Haastateltaviksi etsittiin ihmisiä, jotka opettavat musiikkileikkikouluryhmiä muulla kielellä kuin suomeksi, tai jotka muuten opettivat alle kouluikäisille lapsille uutta kieltä musiikkikasvatuksen työtapoja hyväksikäyttäen. He kertoivat työnsä ja opetuksensa sisällöstä, kokemuksistaan ryhmien kanssa ja tekemistään huomioista liittyen ryhmien tarpeeseen.
Tuntien sisältö noudatti suurimmalta osin tyypillistä suomalaista musiikkileikkikoulua: työtapoja pyrittiin käyttämään monipuolisesti, ja oppiminen tapahtui elämysten kautta. Ympäristön turvallisuutta painotettiin, ja siihen kiinnitettiin paljon huomiota. Haastateltavien joukosta löytyi monenlaisia koulutus- ja urapolkuja. Kaikilla ei ollut tutkintoa musiikkikasvatuksesta, moni oli käynyt täydennyskoulutuksen. Ryhmät muodostuivat usein opettajan aloitteesta, ja ryhmien kysyntä on kasvanut vuosien aikana ja todennäköisesti kasvaa entisestään.
Monikulttuurisessa Suomessa on kysyntää varhaismusiikkikasvatukselle monella kielellä, ja ryhmien perustamiseen vaaditaan lähinnä oma-aloitteisuutta. Opinnäytetyöstäni hyötyvät varhaismusiikkikasvattajat, jotka pohtivat oman työnkuvansa monipuolistamista kielten opetuksen suuntaan.