ISBAR-raportointimenetelmän käyttö ja käyttöönoton kokemukset

Abstract

ISBAR-raportointimenetelmä toimii muistilistana potilaan tai asiakkaan hoitoon liittyvässä kommunikoinnissa sekä tiedonvaihdossa. ISBAR-raportointimenetelmällä ja sen käyttöönotolla on suora vaikutus myös potilasturvallisuuteen, sillä tiedonvaihdolla ja sen onnistumisella on suora vaikutus potilasturvallisuuden ylläpitämisessä. Vantaan kaupungin hoivapalvelut on ottanut ISBAR-ohjeistuksen ja siihen liittyvän koulutuksen käyttöön vuoden 2017 aikana.

Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin Vantaan kaupungin hoivapalveluiden työntekijöiden kokemuksia ISBAR-raportointimenetelmän käytöstä asiakasturvallisen raportoinnin välineenä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin hoivapalveluiden kanssa ja opinnäytetyöhön liittyvä kysely henkilöstölle toteutettiin alkuvuodesta 2018. Kyselyyn saatiin 41 vastausta vastausprosentin ollessa 20,5%.

Vaikka lähes kaikki kyselyyn vastanneet tiesivät mitä ISBAR-raportointimenetelmällä tarkoitetaan, ei sitä välttämättä osata siirtää käytännön työhön. Kolmasosa vastaajista ei ollut osallistunut työnantajan järjestämään ISBAR-raportointimenetelmää koskevaan koulutukseen. ISBAR-raportointimenetelmän käyttämistä rajoittavina tekijöinä nousivat esiin menetelmän tunnettavuus, ISBAR-raportointimenetelmän käyttöön kuluva aika, raportin vastaanottajan haluttomuus kuunnella raporttia, vanhoissa käytännöissä pidättäytyminen, taskukorttien puute sekä ISBAR-raportointimenetelmän käytön vaikeus. Kyselyn tulosten perusteella saatiin selville, että työntekijät toivovat jatkuvaa koulutusta ja erityisesti käytännön harjoitteita. Suhtautuminen ISBAR-raportointimenetelmään oli positiivista ja sen käytön toivottiin rantautuvan laajemmin henkilöstön käyttöön.

Opinnäytetyön tulosten perusteella Vantaan kaupungin hoivapalvelut saa tietoa siitä, kuinka tunnettu ISBAR-raportointimenetelmä on henkilöstön keskuudessa sekä siitä, miten henkilöstö kokee ISBAR-raportointimenetelmän ja siihen liittyvän koulutuksen. Tulosten ja olemassa olevan tiedon perusteella tehtiin toimintaehdotuksia, joiden avulla ISBAR-raportointimenetelmästä annettavaa koulutusta ja menetelmän käyttöönottoa voidaan edelleen kehittää. Toimintaehdotuksia olivat muun muassa käytännön harjoitteiden lisääminen, jatkuva koulutus, muistilistojen saatavuuden lisääminen sekä ikäihmisille tyypilliset piirteet huomioivan ISBAR-muistilistan kehittäminen yksiköiden käyttöön.

The ISBAR reporting method serves as a checklist for patient and client communication and information exchange. The ISBAR reporting method and its implementation have a direct impact on patient safety, as the information exchange and its success are key elements of patient safety. City of Vantaa has taken ISBAR guidance and related training into use during 2017 with city's intensive care units.

This thesis explored the experiences of employees in Vantaa City's intensive care units on using the ISBAR reporting method as a tool for customer-safe reporting. The thesis was carried out in co-operation with city of Vantaa and a questionnaire for the thesis was executed in early 2018. We received 41 responses therefore response rate was 20,5%.

Almost all respondents knew what the ISBAR reporting method meant but information was not necessarily passed on to day-to-day work. One third of respondents had not attended the training course about ISBAR reporting methodology organized by the employer. Factors that limited the use of the ISBAR reporting method were the lack of awareness, the time taken to use the ISBAR reporting method was considered too high, the reluctance of the recipient to listen to the report, holding onto old practices, the lack of pocket cards as well as the difficulty of using the ISBAR reporting method. Based on the results of the survey, it was found that employees hoped for continuous training and practical exercises. The attitude towards the ISBAR reporting method was positive among the employees and they hoped that the usage of the method increases over time.

Based on the results of the thesis, information was provided about how well-known ISBAR reporting method is among the employees and what the employees think about the ISBAR method and related training. Based on the results and existing information, proposals were made to further improve the training and the implementation of ISBAR reporting method. Proposals included the development of practical exercises and continuous training, the availability of checklists and the idea of developing an ISBAR checklist designed for elderly care.