Digisyrjäytymisen ehkäiseminen. : Kokemuksia Digi haltuun! -hankkeen digikummitoiminnasta.

Abstract

Digitaalinen tieto- ja viestintäteknologia ja sen mahdollistamat verkkopalvelut ovat yleisiä jo nyt, ja ne lisääntyvät yhä edelleen. Yhteydenpito lähimmäisiin ja viihteen käyttö ovat erittäin suuressa roolissa. Lisäksi tietoverkon kautta toimiminen alkaa käytännössä olla ainoa tapa hoitaa monia ihmisille tärkeitä muun muassa työllisyyteen, verotukseen ja terveyteen liittyviä asioita. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikki eivät ole pysyneet digitaalisen kehityksen menossa mukana, vaan monet ovat vaarassa pudota kyydistä ja syrjäytyä, erityisesti työttömät, vammaiset ja ikääntyneet.

Tämä laadullinen opinnäytetyö tutustuu aiempaan tutkimukseen tieto- ja viestintäteknologian saapumisesta ja sen ulkopuolelle jäämisen eri ikäryhmille asettamista ongelmista. Opinnäytetyössä kuvataan myös Limingan, Lumijoen, Raahen ja Siikajoen alueella toimivaa Digi haltuun! -hanketta ja haastatellaan siinä toimivia vapaaehtoisia digikummeja heidän kokemuksistaan digitaalisten laitteiden ja palvelujen käytön tukena toimimisesta lähinnä ikääntyneille asiakkaille. Lisäksi haastatellaan kahta kirjastotyöntekijää heidän kokemuksistaan kirjastoasiakkaiden digituen tarpeista.

Opinnäytetyön toimeksiantaja on Raahen kaupunginkirjasto. Tavoitteena on tietoperustan ja empirian myötä tunnistaa mahdollisesti esiin nousevia hyviä käytäntöjä ja ajatuksia kirjastojen ja muiden tahojen toteuttamaa tukitoimintaa varten eri syistä digisyrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden digiosaamisen lisäämiseksi. Näitä käytäntöjä omaksumalla ja sähköisten palvelujen itsenäistä käyttöä lisäämällä voitaisiin toteuttaa kirjaston yhtä perustehtävää, yhteiskunnallisen osallisuuden edistämistä. Empiirinen aineisto koostuu teemahaastatteluista tuettuna omilla digikummikokemuksilla.

Tuloksissa näkyivät digikummien huomiot ja asiakkaiden toiveet opastuksesta. Tuen tulisi olla rauhallista, hitaasti etenevää ja toistoja käyttävää, missä vertaistuki on usein tehokkainta. Moni tuen tarvitsija haluaa opastusta laitteensa peruskäyttöön. Vapaaehtoistoiminnassa on ongelmana usein se, että se ei ole jatkuvasti saatavissa nopeaan tarpeeseen, minkä vuoksi olisi hyvä, jos olisi taho, joka voisi oman toimintansa ohessa olla valmiina neuvomaan tietoteknisissä pikatilanteissa.

Olisi toivottavaan, että työ digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi jatkuisi eri muodoissaan. Koska digisyrjäytymisvaara ei koske vain ikääntyneitä, ei voi vain odottaa, että aika hoitaa asian. Uutta teknologiaa ja uusia palveluja tulee jatkuvasti, eivätkä kaikki ole ensimmäisessä aallossa mukana sitä omaksumassa.

Digital information and communications technology and the services made possible by its introduction are prevalent already, and their use is increasing constantly. Entertainment use and staying in contact with friends play a major role. Also, for many, accessing services through the Internet is in practice the only way to be in contact with, for example, employment, taxation and health authorities. We should, however, bear in mind that not everyone has kept abreast with the latest in digital development. Instead, many are in danger of falling by the wayside and becoming excluded, the unemployed, the disabled, and the elderly in particular.

This qualitative thesis starts with earlier research into the arrival of information and communications technology and the problems posed to different age groups by being left behind. The thesis also describes the project Digi haltuun!, which is active in the municipalities of Liminka, Lumijoki, Raahe and Siikajoki, and interviews the volunteer ICT help workers on their experiences from the project in providing support in the use of ICT devices and services for elderly people. Two library employees were interviewed on their experiences of library patrons’ needs for digital support as well.

The thesis subscriber was the Raahe Public Library. The aim was through theoretical framework and empirical research to recognize any emerging good practices and ideas for the support of people in danger of digital marginalization. By adopting some of these practices and increasing the independent use of digital services by everyone, one basic agenda of the library, furthering societal participation, is promoted. The empirical research data was collected through focused interviews and own participation.

The results highlight the ICT volunteers’ observations and their clients’ hopes for the support. All advice should be provided, and then repeated, in a calm, paced way. In this, peer support might work best. Many will want instruction in the basic use of their devices. A basic problem with volunteers is that they are not constantly available should a sudden need for advice arise, and therefore a place where help would be more readily available, perhaps as a sideline to its actual business, would be helpful.

It is highly desirable that the work to prevent digital exclusion would continue in its various forms. As it is not only the elderly that are in danger of digital marginalization, we cannot just wait for time to take care of the problem. New technologies and new digital services are being introduced continuously, and not everyone is eagerly receiving them as an early adopter.