Esiselvitys ultraviolettivalolla hygienisoinnista Tervon jätevedenpuhdistamolla
Huuskonen, Annika (2018)
Huuskonen, Annika
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111684
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111684
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää UV-hygienisointimenetelmän soveltuvuus ja tehokkuus Tervon jätevedenpuhdistamolla. Työn avulla saatiin selville UV-käsittelyn prosentuaalinen poistotehokkuus mikrobeille.
Kirjallisuusosuudessa tarkasteltiin muutamia sekä kemiallisia että fysikaalisia hygienisointimenetelmiä ja niiden hyviä ja huonoja puolia. UV-hygienisoinnin lisäksi käsiteltiin lyhyesti myös kloorauksen, kalvosuodatuksen ja otsonoinnin käyttöä desinfioinnissa. Työssä määriteltiin myös lähtökohtia UV-hygienisoinnille jätevedenpuhdistuksessa. Hygienisointivelvoite jätevedenpuhdistamolle on tullut ympäristölupaan virkistyskäyttöhaitoista purkuputken läheisyydessä.
Tämän työn tavoitteiden saavuttamiseksi jätevedenpuhdistamolla suoritettiin sameusmittauksia, lyhytaikainen UV-reaktorin koekäyttö ja siihen liittyvät mikrobimääritykset. Näiden toimenpiteiden avulla voitiin varmistua UV-hygienisoinnin toimivuudesta ja tehokkuudesta.
Sameusmittauksista selvisi, että hygienisoitava vesi on lievästi sameaa, kaikkien sameustuloksien keskiarvoksi muodostui 5,92±0,3 FNU. Mikrobimääritys tehtiin kahdelle eri näytteelle, joista toinen otettiin ennen UV-käsittelyä ja toinen UV-käsittelyn jälkeen. Näin ollen voitiin mikrobimäärityksen avulla laskea prosentuaalinen poistotehokkuus eli kuinka monta prosenttia mikrobeista kuoli UV-käsittelyssä. Mikrobien prosentuaaliseksi postotehokkuudeksi saatiin 84 %, kun UV-säteilyn annos oli 560 J/m2 ja keskimääräinen viipymä UV-reaktorissa 4,20 sekuntia. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että hygienisointi Tervon jätevedenpuhdistamolla voidaan toteuttaa UV-hygienisoinnilla.
Kirjallisuusosuudessa tarkasteltiin muutamia sekä kemiallisia että fysikaalisia hygienisointimenetelmiä ja niiden hyviä ja huonoja puolia. UV-hygienisoinnin lisäksi käsiteltiin lyhyesti myös kloorauksen, kalvosuodatuksen ja otsonoinnin käyttöä desinfioinnissa. Työssä määriteltiin myös lähtökohtia UV-hygienisoinnille jätevedenpuhdistuksessa. Hygienisointivelvoite jätevedenpuhdistamolle on tullut ympäristölupaan virkistyskäyttöhaitoista purkuputken läheisyydessä.
Tämän työn tavoitteiden saavuttamiseksi jätevedenpuhdistamolla suoritettiin sameusmittauksia, lyhytaikainen UV-reaktorin koekäyttö ja siihen liittyvät mikrobimääritykset. Näiden toimenpiteiden avulla voitiin varmistua UV-hygienisoinnin toimivuudesta ja tehokkuudesta.
Sameusmittauksista selvisi, että hygienisoitava vesi on lievästi sameaa, kaikkien sameustuloksien keskiarvoksi muodostui 5,92±0,3 FNU. Mikrobimääritys tehtiin kahdelle eri näytteelle, joista toinen otettiin ennen UV-käsittelyä ja toinen UV-käsittelyn jälkeen. Näin ollen voitiin mikrobimäärityksen avulla laskea prosentuaalinen poistotehokkuus eli kuinka monta prosenttia mikrobeista kuoli UV-käsittelyssä. Mikrobien prosentuaaliseksi postotehokkuudeksi saatiin 84 %, kun UV-säteilyn annos oli 560 J/m2 ja keskimääräinen viipymä UV-reaktorissa 4,20 sekuntia. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että hygienisointi Tervon jätevedenpuhdistamolla voidaan toteuttaa UV-hygienisoinnilla.