Hoitajan näkökulma masennusta sairastavan iäkkään potilaan kotiuttamisesta psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitajan näkökulmaa iäkkään masennuspotilaan tiedon ja tuen tarpeesta hänen siirtyessään psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon. Tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea ja tietoa hoitajat antavat potilaalle hänen kotiutuessaan psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon, missä muodossa tietoa annetaan, mitä muuta tukea kotiutuva iäkäs masennuspotilas mahdollisesti saa, ja mitä asioita hoitajat kokevat haasteelliseksi kotiutusprosessissa. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää sellaisen tiedon ja tuen saantia, mitä iäkäs masennuspotilas tarvitsee.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin ikääntymistä sekä siihen liittyviä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia, masennusta, iäkkään masennuksen erityispiirteitä, psykiatrista avohoitoa ja psykiatrista sairaalahoitoa. Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, ja sen aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kyselylomakkeessa oli sekä strukturoituja, puolistrukturoituja että avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistuivat erään psykogeriatrisen osaston hoitajat.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lääkitys ja sen toteuttamisen varmistaminen ennen uloskirjoitusvaihetta on yksi tärkeimmistä aiheista avohoidossa pärjäämisen kannalta. Myös jatkohoito on suunniteltava huolellisesti ja sen jatkuvuus on varmistettava. Tutkimuksessa selviää, tukea on mahdollista saada avohoidossa eri tahoilta, kuten erilaisilta mielenterveyden tukipalveluilta. Omaisten tuella on tärkeä merkitys koko hoitoprosessin ajan, ja heidät olisi osallistettava potilaan hoitoon riittävällä informoinnilla. Sekä suullinen että kirjallinen tiedonanto on tärkeää. Potilaille jäävät useimmiten epäselviksi lääkehoitoon ja somaattisiin ongelmiin liittyvät asiat, kun taas sairauden hoitoon liittyvät asiat taas tuntuivat olevan potilaille eniten selviä. Potilaan uloskirjoitusvaiheen haasteet liittyivät henkilökunnan vastuuseen, ajankäytön ongelmiin, potilaan motivoinnin haasteellisuuteen, jatkohoitopaikan järjestämiseen sekä kotona pärjäämiseen.

The purpose of this study was to find out a nurse´s point of view on the needs of and elderly, depressed patient for information and support when transferred from psychiatric specialized medical treatment to outpatient care. The purpose was to find out what kind of support and information nurses give to a patient as they are discharged from psychiatric specialized medical care to outpatient care, in what form the information is given, what other kind of support the discharged depressed elderly patient possibly receives and what kind of things the nurses find challenging in the discharge process. A further aim was to promote the access to the kind of information the depressed elderly patient needs.

The theoretical framework addresses aging and the physical, mental and social changes related to it, depression, the special qualities of depression with the elderly, psychiatric outpatient care and psychiatric inpatient care. The study was qualitative and the material was collected with a questionnaire which included structured, halfstructured and open-ended questions. The participants of the study were the nurses of a psychogeriatric ward.

The study finds that medication and ensuring the implementation of pharmacotherapy before the discharge process are the most important issues related to coping in outpatient care. Also the follow-up treatment should be carefully planned and its continuation ensured. The study shows, that it is possible to receive support from different partners, like from different mental health support services. The support of the family has a great meaning during the treatment process, and they should be included in to the treatment with sufficient amount of information. Spoken and written information are both important. In most cases issues related to medication and somatic problems remain as the most unclear things to the patients, whereas the issues related to treatment of the disorder seemed to be the most clear ones. The challenges of the discharge process concerned the responsibility of the personnel, problems with the use of time, the challenges of motivating the patient, arranging the place of follow-up treatment and coping at home.