Toimintamallin kehittäminen työhyvinvointia tukevaan esimiestyöhön

Abstract

Tämän kehittämistehtävän päämääränä oli luoda toimintamalli, joka tukisi esimiesten työhyvinvointia ja esimiehet voisivat näin ollen oman työhyvinvointinsa kautta vaikuttaa positiivisesti toimihenkilöiden työhyvinvointiin. Erityisesti kehitystyössä haluttiin ottaa huomioon psykososiaalisiin kuormitustekijöihin vaikuttavat seikat. Työhyvinvoinnin edistämisen ja psykososiaalisen kuormituksen vähentämisen kontekstissa nostettiin esille myös työyhteisötaidot ja niiden kehittäminen.

Kehittämistehtävä toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tiedonkeruu- ja tutkimustulosten analysointi menetelmiä. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, millainen merkitys esimiestyöllä on työhyvinvointiin ja millaisella esimiestyöllä voidaan työhyvinvointiin vaikuttaa positiivisesti.

Lähtötilanteessa esimiesten pahimpia psykososiaalisia kuormitustekijöitä olivat muun muassa aikapaine, työn jatkuva keskeytyminen ja työn sirpaleisuus. Toimihenkilöiden vastauksista nousi esille samoja kuormitustekijöitä, mutta lisäksi myös työyhteisöön sekä esimiestyöhön liittyviä asioita. Merkille pantavaa oli myös toimihenkilöiden huoli esimiehen jaksamisesta.

Toimintamallin ydin oli Lean-johtamismallin oivallusten soveltamisessa yksikön esimiestyössä. Tämä kehitystyö osoitti, että Lean-johtamismallin avulla voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti myös lyhyellä aikavälillä. Tulosten kokonaisuuden perusteella voidaan todeta, että esimiestyöllä on merkittävä rooli työhyvinvoinnissa ja tässä tutkimuksessa esimiestyöllä oli positiivinen vaikutus työhyvinvointiin. Kun esimiestyössä tapahtui kehitystä ja esimiehet itse kokivat työhyvinvointinsa parantuneen, niin myös toimihenkilöiden haitallisessa psykososiaalisessa kuormituksessa tapahtui laskua. Tämän kehitystyön jälkeen esimiehillä on paremmat valmiudet kehittää itseään, tiimejään ja prosesseja ja näin ollen vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti.

The aim of this Master´s thesis was to create an operational model, which supports the well-being of supervisors and helps supervisors to improve the well-being of their subordinates through their own well-being. A special focus has been put on issues affecting psychosocial stress factors. During developing well-being at work and reducing psychosocial stress, workplace skills and their development has been emphasized.

This research has been conducted as an action research, which incorporates qualitative and quantitative data collection and analysis of research results. The goal of this thesis was to investigate, to what extent supervisors can contribute to well-being at work and what measures supervisors can apply to positively influence well-being.

At the beginning of the research, supervisors voiced time pressure, constant interruptions and splintered work as the worst psychosocial stress factors. Subordinates raised the same factors, but additionally mentioned issues related to the work community and the work of their supervisors. In addition, the concern over the coping of their supervisors was noteworthy.

The operational model is based on the application of the realizations of the Lean management model among the supervisors of the department. This thesis indicates that by using the Lean management model, it is possible to positively influence well-being at work even in a short-term period. Based on the overall results, it can be concluded, that supervisors play a central role in promoting well-being at work and during the time of this research, it was discovered that supervisors were able to promote well-being. As supervisors' behavior evolved, supervisors themselves felt that their well-being had improved and as a result, also the psychosocial stress factors of the subordinates were reduced. After this research, supervisors have better readiness to develop themselves, their teams and processes and thus positively contribute to well-being at work.