1800-luvun vinjetin konservointi
Kilpiö, Tiina (2018)
Kilpiö, Tiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111630
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111630
Tiivistelmä
Opinnäytteessä konservoitiin 1800-luvun vinjetti. Vinjetti tarkoittaa tässä asiayhteydessä teatterikulissia, joka on pienemmän kokoinen kuin suuremmat sivukulissit. Kyseinen vinjetti on osa suurempaa tyyppikulissien kokoelmaa, joka on ollut käytössä Turun ruotsalaisessa teatterissa. Kokoelma on sittemmin lahjoitettu Helsingin Teatterimuseolle. Maalarina on todennäköisesti toiminut, perintötiedon mukaan, ruotsalainen kulissimaalari Carl Grabow.
Vinjetistä tehtiin vauriokartoitus ja konservointia varten tarvittavat materiaalitutkimukset ennen konservointisuunnitelmaa ja varsinaisia toimenpiteitä. Niiden perusteella voitiin valita soveltuvat konservointimenetelmät sekä käytettävät materiaalit. Syvempää materiaalien tutkimusta ei tehty, sillä työssä haluttiin keskittyä vain tehtävän konservoinnin kannalta olennaisiin materiaalien selvityksiin. Konservointisuunnitelmassa ehdotetuista käytettävistä materiaaleista valittiin ne, jotka koettiin fyysisiltä ominaisuuksiltaan toimivimmiksi käytännöntyössä.
Suuritöisin konservointia vaativa osa oli kahden suuren repeämän paikkaus ja retusointi. Ne heikensivät vinjetin visuaalista sekä rakenteellista kuntoa huomattavasti. Pinnan liimamaali oli alkanut osittain rapistua, etenkin deformaatioiden ja vaurioalueiden ympäriltä ja tarvitsi maalinkiinnitystä. Vinjetti oli kauttaaltaan todella pölyinen, mikä harmaannutti maalipinnan värimaisemaa ja vaati kokonaisvaltaista kuivapuhdistusta. Kosteusvaurioista häivytettiin ainoastaan niiden pahimpia tummia raitoja kevyesti retusoimalla. Pieniä naulanreikiä kankaassa ei paikattu, keskitaitoksen maalipinnan kulumaa ei retusoitu eikä myöskään havaittuja päällemaalauksia poistettu tässä työssä, sillä ne sisältävät vinjetin käyttöhistoriaan liittyvää informaatiota.
Nämä konservointitoimenpiteet toivat selkeämmän visuaalisen ilmeen vinjetille ilman, että sen käyttöesineenä sisältämää informaatiota menetettiin ja se on nyt näyttelykelpoinen kappale edustamaan tyyppikulisseja ja teatteritoiminnan historiaa.
Vinjetistä tehtiin vauriokartoitus ja konservointia varten tarvittavat materiaalitutkimukset ennen konservointisuunnitelmaa ja varsinaisia toimenpiteitä. Niiden perusteella voitiin valita soveltuvat konservointimenetelmät sekä käytettävät materiaalit. Syvempää materiaalien tutkimusta ei tehty, sillä työssä haluttiin keskittyä vain tehtävän konservoinnin kannalta olennaisiin materiaalien selvityksiin. Konservointisuunnitelmassa ehdotetuista käytettävistä materiaaleista valittiin ne, jotka koettiin fyysisiltä ominaisuuksiltaan toimivimmiksi käytännöntyössä.
Suuritöisin konservointia vaativa osa oli kahden suuren repeämän paikkaus ja retusointi. Ne heikensivät vinjetin visuaalista sekä rakenteellista kuntoa huomattavasti. Pinnan liimamaali oli alkanut osittain rapistua, etenkin deformaatioiden ja vaurioalueiden ympäriltä ja tarvitsi maalinkiinnitystä. Vinjetti oli kauttaaltaan todella pölyinen, mikä harmaannutti maalipinnan värimaisemaa ja vaati kokonaisvaltaista kuivapuhdistusta. Kosteusvaurioista häivytettiin ainoastaan niiden pahimpia tummia raitoja kevyesti retusoimalla. Pieniä naulanreikiä kankaassa ei paikattu, keskitaitoksen maalipinnan kulumaa ei retusoitu eikä myöskään havaittuja päällemaalauksia poistettu tässä työssä, sillä ne sisältävät vinjetin käyttöhistoriaan liittyvää informaatiota.
Nämä konservointitoimenpiteet toivat selkeämmän visuaalisen ilmeen vinjetille ilman, että sen käyttöesineenä sisältämää informaatiota menetettiin ja se on nyt näyttelykelpoinen kappale edustamaan tyyppikulisseja ja teatteritoiminnan historiaa.