Biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen käsittely : Rakeistaminen ja kemiallinen separointi
Laakso, Jenni; Kanninen, Johanna (2018)
Laakso, Jenni
Kanninen, Johanna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060111903
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060111903
Tiivistelmä
Maataloudessa syntyvät lantamäärät lisääntyvät tilakokojen kasvun myötä. Lannan sisältämät ravinteet tulisi hyödyntää lannoitteena entistä tehokkaammin. Lannassa on kierrätyspotentiaalia, jonka tarjoamia mahdollisuuksia tulisi hyödyntää. Työssä tutkittiin mädätysjäännös-tuhkaseoksen rakeistamista sekä mädätysjäännöksen kemiallista separointia vaihtoehtoina lannan käytön tehostamisessa. Lisäksi tarkasteltiin, miten kyseisillä menetelmillä saadaan lannan ravinteet hyötykäyttöön ja missä suhteissa separoiduissa jakeissa ravinteet ovat jakaantuneet. Rakeistamisessa ja kemiallisessa separoinnissa tarkasteltiin jakeiden ravinnepitoisuuksia sekä rakeistamisessa tuhkan vaikutusta ravinteiden osalta.
Työssä separoitiin naudan lietelannasta peräisin olevaa mädätysjäännöstä Luonnonvarakeskus Maaningan toimipaikassa. Rakeistamisessa tuhanteen litraan mädätysjäännöstä lisättiin 50 kilogrammaa tuhkaa, joka separoitiin, ja kuivajae rakeistettiin. Kemiallisessa separoinnissa mädätysjäännökseen ja siitä separoituun nestejakeeseen lisättiin rautasulfaattia ja polymeerejä. Separoinnit tehtiin ruuviseparaattorilla ja dekantterilingolla pienessä mittakaavassa.
Rakeissa typpipitoisuus jäi vähäiseksi ja fosforia oli keskinkertaisesti. Rakeiden kaliumpitoisuus oli korkea. Tuhkan raja-arvot ylittävän arseenipitoisuuden vuoksi rakeita ei voida käyttää maataloudessa lannoitteena. Kemiallisessa separoinnissa saatiin lingon ja polymeerilisän avulla erotettua kuiva-ainetta kuivajakeeseen prosentuaalisesti enemmän kuin ilman polymeeriä. Linko erotteli jakeet ruuviseparaattoria paremmin typpipitoiseen nestejakeeseen ja fosforipitoiseen kuivajakeeseen.
Tutkimuksella saatiin arvokasta kokemusta kyseisten menetelmien haasteista ja mahdollisuuksista. Lantalogistiikka -hankkeessa jatketaan kemiallisen separoinnin koeajoja tutkimustuloksia hyödyntäen. Käytännön toteutus lietelannan jatkojalostamisessa on vielä haastavaa ja osin kallistakin. Kuitenkin fosforin erottaminen kuivajakeeseen on lannoituksen tarkentamisen ja lannan ravinteiden täysimääräisen hyödyntämisen kannalta tärkeää.
Työssä separoitiin naudan lietelannasta peräisin olevaa mädätysjäännöstä Luonnonvarakeskus Maaningan toimipaikassa. Rakeistamisessa tuhanteen litraan mädätysjäännöstä lisättiin 50 kilogrammaa tuhkaa, joka separoitiin, ja kuivajae rakeistettiin. Kemiallisessa separoinnissa mädätysjäännökseen ja siitä separoituun nestejakeeseen lisättiin rautasulfaattia ja polymeerejä. Separoinnit tehtiin ruuviseparaattorilla ja dekantterilingolla pienessä mittakaavassa.
Rakeissa typpipitoisuus jäi vähäiseksi ja fosforia oli keskinkertaisesti. Rakeiden kaliumpitoisuus oli korkea. Tuhkan raja-arvot ylittävän arseenipitoisuuden vuoksi rakeita ei voida käyttää maataloudessa lannoitteena. Kemiallisessa separoinnissa saatiin lingon ja polymeerilisän avulla erotettua kuiva-ainetta kuivajakeeseen prosentuaalisesti enemmän kuin ilman polymeeriä. Linko erotteli jakeet ruuviseparaattoria paremmin typpipitoiseen nestejakeeseen ja fosforipitoiseen kuivajakeeseen.
Tutkimuksella saatiin arvokasta kokemusta kyseisten menetelmien haasteista ja mahdollisuuksista. Lantalogistiikka -hankkeessa jatketaan kemiallisen separoinnin koeajoja tutkimustuloksia hyödyntäen. Käytännön toteutus lietelannan jatkojalostamisessa on vielä haastavaa ja osin kallistakin. Kuitenkin fosforin erottaminen kuivajakeeseen on lannoituksen tarkentamisen ja lannan ravinteiden täysimääräisen hyödyntämisen kannalta tärkeää.