Alkuperäiskehys Victor Westerholmin maalaukseen Lehmiä koivumetsässä : Kehyksen konservointi ja restaurointi
Rantala, Satu (2010)
Rantala, Satu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410265
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410265
Tiivistelmä
Työssä käytiin läpi taulun kehyksen konservointiin ja restaurointiin liittyvä prosessi. Kohteena oli alkuperäiskehys Victor Westerholmin maalaukseen Lehmiä koivumetsässä, joka valmistui Düsseldorfissa, Saksassa vuonna 1886. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Turun taidemuseo. Konservointi- ja restaurointityön lisäksi pyrittiin vahvistamaan kirjoitettua suomenkielistä sanastoa, jolla kehyksiä ja niiden materiaaleja voidaan kuvata.
Aluksi selvitettiin kehyksen taustaa ja materiaalirakennetta kirjallisuuden ja materiaalitutkimusten avulla. Selvitysten perusteella määriteltiin kehyksen aineettomat arvot, joiden haluttiin säilyvän aineellisten ominaisuuksien kautta. Konservointi-ja restaurointimenetelmät valittiin arvoihin perustuen ja käytännön työ tehtiin opinnäytetyöprojektin aikana. Prosessiin kuului jatkuva dokumentointi sekä pohdintaa konservoinnin menetelmäoppien soveltamisesta kehyksiin.
Kohteena ollut kehys oli puurunkoinen ja sen pinnoilla oli kolme massakoristelistaa. Näyttävin koristelistoista oli harjan muhkea hedelmä- ja kasvilista. Pintakäsittelyinä oli käytetty kiiltokultausta, mattakultausta ja lyöntimetallointia. Vaurioihin kuuluivat harjan kipsilistan irtoaminen ja halkeilu, pohjustuksen ja plastisten muotojen pintavauriot sekä likaisuus. Tummunut päällemaalaus peitti monin paikoin harjan hedelmälistan kiiltokultauksia.
Konservointityön aikana kehys puhdistettiin ja irtoamassa olleet osat kiinnitettiin paikoilleen. Harjan hedelmä- ja kasvilistan kiiltokultauksia peittäneet päällemaalaukset poistettiin ja paljastuneet vauriokohdat kullattiin modernilla kultausmenetelmällä, jossa kultalehti kiinnitettiin Aquazol-polymeerillä. Menetelmä takaa lisäysten poistettavuuden ja säilyttää alkuperäisen pinnan koskemattomana. Harkitusti valittujen käsittelyjen tuloksena kehykseen liitetyt arvot saatiin säilymään ja vahvistumaan.
Aluksi selvitettiin kehyksen taustaa ja materiaalirakennetta kirjallisuuden ja materiaalitutkimusten avulla. Selvitysten perusteella määriteltiin kehyksen aineettomat arvot, joiden haluttiin säilyvän aineellisten ominaisuuksien kautta. Konservointi-ja restaurointimenetelmät valittiin arvoihin perustuen ja käytännön työ tehtiin opinnäytetyöprojektin aikana. Prosessiin kuului jatkuva dokumentointi sekä pohdintaa konservoinnin menetelmäoppien soveltamisesta kehyksiin.
Kohteena ollut kehys oli puurunkoinen ja sen pinnoilla oli kolme massakoristelistaa. Näyttävin koristelistoista oli harjan muhkea hedelmä- ja kasvilista. Pintakäsittelyinä oli käytetty kiiltokultausta, mattakultausta ja lyöntimetallointia. Vaurioihin kuuluivat harjan kipsilistan irtoaminen ja halkeilu, pohjustuksen ja plastisten muotojen pintavauriot sekä likaisuus. Tummunut päällemaalaus peitti monin paikoin harjan hedelmälistan kiiltokultauksia.
Konservointityön aikana kehys puhdistettiin ja irtoamassa olleet osat kiinnitettiin paikoilleen. Harjan hedelmä- ja kasvilistan kiiltokultauksia peittäneet päällemaalaukset poistettiin ja paljastuneet vauriokohdat kullattiin modernilla kultausmenetelmällä, jossa kultalehti kiinnitettiin Aquazol-polymeerillä. Menetelmä takaa lisäysten poistettavuuden ja säilyttää alkuperäisen pinnan koskemattomana. Harkitusti valittujen käsittelyjen tuloksena kehykseen liitetyt arvot saatiin säilymään ja vahvistumaan.