Alkalikertymä leijupedissä käytettäessä luonnonhiekkaa ja granuloitua masuunikuonaa petimateriaaleina
Pitkänen, Tuomo (2018)
Pitkänen, Tuomo
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612779
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612779
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee VTT Expert Services Oy:n tutkimusta granuloidun masuunikuonan käytöstä FBC-tekniikassa. Kokeet suoritettiin Varkaudessa Savonia-ammattikorkeakoulun energiatutkimuskeskuksessa sijaitsevalla 300 kW tutkimusleijupetikattilalla.
Tutkittavia petimateriaaleja olivat luonnonhiekka, ilmajäähdytetty granuli ja vesijäähdytetty granuli. Testaukset suoritettiin kolme kertaa kukin eri petimateriaalia käyttäen. Polttoaineena kokeissa käytettiin kuoriseosta, jossa oli mukana jätevedenpuhdistamon lietettä.
Petiin kertyvät alkalit reagoivat petimateriaalin sisältävän kvartsin kanssa muodostaen partikkeleja toisiinsa liimaavan nesteen. Petiin voi myös tulla kvartsia polttoaineen sisältämän maa-aineksen mukana. Partikkelien yhdistyminen isommiksi rakeiksi eli agglomeraatio vaikuttaa petimateriaalin ominaisuuksiin muun muassa heikentämällä pedin leijuntaa ja lämmöntasauskykyä. Pitkälle edennyt agglomeraatio voi aiheuttaa pedin sintraantumisen ja leijunnan loppumisen kokonaan.
Tutkimusten tarkoituksena oli mitata petimateriaalin alkalimäärien (natrium ja kalium) kehitystä 12-tuntisen kokeen aikana. Lisäksi petimateriaalin käyttäytymistä seurattiin. Näytteenotto suoritettiin tunnin välein koejakson ajan. Lisäksi kolmen tunnin välein otettiin pohjatuhkan poiston kautta ylimääräinen näyte. Myös polttoaineesta otettiin näytteitä tunnin välein. Lisäksi päästöjä seurattiin koepolton aikana. Petimateriaalin yleistä käyttäytymistä seurattiin myös koko kokeen ajan. Polton jälkeen otettiin syklonista tuhkanäyte. Näytteet analysoitiin käyttäen XRF-tekniikkaa. Näin saatiin näytteiden alkuainepitoisuudet selvitettyä.
Masuunikuona keräsi itseensä huomattavasti vähemmän alkaleita kuin luonnonhiekka. Tämä johtuu masuunikuonan alhaisesta kvartsipitoisuudesta luonnonhiekkaan verrattuna. Polttoaineen mukana petiin kuitenkin tuli kvartsipitoista hiekkaa, joka reagoi alkaleiden kanssa muodostaen agglomeraatteja.
Tulosten perusteella laskettiin pedinvaihtotarve, jotta alkalipitoisuus pysyisi halutulla tasolla. Masuunikuona sitoo itseensä vähemmän alkaleita kuin luonnonhiekka. Näin ollen masuunikuonapedin vaihtotarve on luonnonhiekan vaihtotarvetta huomattavasti alhaisempi.
Tutkittavia petimateriaaleja olivat luonnonhiekka, ilmajäähdytetty granuli ja vesijäähdytetty granuli. Testaukset suoritettiin kolme kertaa kukin eri petimateriaalia käyttäen. Polttoaineena kokeissa käytettiin kuoriseosta, jossa oli mukana jätevedenpuhdistamon lietettä.
Petiin kertyvät alkalit reagoivat petimateriaalin sisältävän kvartsin kanssa muodostaen partikkeleja toisiinsa liimaavan nesteen. Petiin voi myös tulla kvartsia polttoaineen sisältämän maa-aineksen mukana. Partikkelien yhdistyminen isommiksi rakeiksi eli agglomeraatio vaikuttaa petimateriaalin ominaisuuksiin muun muassa heikentämällä pedin leijuntaa ja lämmöntasauskykyä. Pitkälle edennyt agglomeraatio voi aiheuttaa pedin sintraantumisen ja leijunnan loppumisen kokonaan.
Tutkimusten tarkoituksena oli mitata petimateriaalin alkalimäärien (natrium ja kalium) kehitystä 12-tuntisen kokeen aikana. Lisäksi petimateriaalin käyttäytymistä seurattiin. Näytteenotto suoritettiin tunnin välein koejakson ajan. Lisäksi kolmen tunnin välein otettiin pohjatuhkan poiston kautta ylimääräinen näyte. Myös polttoaineesta otettiin näytteitä tunnin välein. Lisäksi päästöjä seurattiin koepolton aikana. Petimateriaalin yleistä käyttäytymistä seurattiin myös koko kokeen ajan. Polton jälkeen otettiin syklonista tuhkanäyte. Näytteet analysoitiin käyttäen XRF-tekniikkaa. Näin saatiin näytteiden alkuainepitoisuudet selvitettyä.
Masuunikuona keräsi itseensä huomattavasti vähemmän alkaleita kuin luonnonhiekka. Tämä johtuu masuunikuonan alhaisesta kvartsipitoisuudesta luonnonhiekkaan verrattuna. Polttoaineen mukana petiin kuitenkin tuli kvartsipitoista hiekkaa, joka reagoi alkaleiden kanssa muodostaen agglomeraatteja.
Tulosten perusteella laskettiin pedinvaihtotarve, jotta alkalipitoisuus pysyisi halutulla tasolla. Masuunikuona sitoo itseensä vähemmän alkaleita kuin luonnonhiekka. Näin ollen masuunikuonapedin vaihtotarve on luonnonhiekan vaihtotarvetta huomattavasti alhaisempi.