"Toisinaan aika kuluu paremmin yksin" Syväkankaan koulun 9.luokkalaisten kokema yksinäisyys

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaisten oppilaiden yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys on ollut valtakunnallisesti ajankohtainen puheenaihe jo pitkään. Aihe on erityisesti sosiaalialalle tärkeä; saadun tiedon avulla on mahdollista ennaltaehkäistä, mutta myös vähentää yksinäisyyden kokemista jatkossa.

Opinnäytetyö perustuu pääasiassa kvantitatiiviseen tutkimusmenetelmään, jossa Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaiset oppilaat ovat osallistuneet kyselylomakkeen täyttämiseen tammikuussa 2018. Tutkimusongelmiksi ovat muodostuneet oppilaiden yksinäisyyden kokeminen koulussa ja vapaa-ajalla, yksinäisyyden näyttäytyminen 9.luokkalaisten keskuudessa sekä oppilaiden oma kokemus elämäntilanteestaan.

Esittelen metodologisessa perustassa opinnäytetyön tekovaiheet yksityiskohtaisesti sekä paneudun itse aineistoon. Käsittelen saadut tulokset kaavioiden avulla. Käytän myös teemoittamista avoimen kysymyksen analysointimenetelmänä. Lisäksi opinnäytetyö sisältää laajan tietoperustan aiheeseen liittyvistä lähteistä; käsittelen etenkin nuoruutta sekä yksinäisyyttä yksityiskohtaisesti teorioiden avulla.

Totean opinnäytetyön keskeisinä johtopäätöksinä, että Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaisilla oppilailla on taustallaan yksinäisyyden kokemuksia. Konkreettiset väittämät todistavat, että yksinäisyyttä esiintyy sekä koulussa että vapaa-ajalla. Lisäksi suurin osa oppilaista on kokenut itsensä jossain elämänvaiheessa yksinäiseksi ja melkein puolet vastaajista ovat havainneet luokallaan yksinäisiä oppilaita. Oppilaiden mielestä yksinäisyys vaikuttaa eniten mielialaan.

Keskeisenä havaintona opinnäytetyössä tulee esille, että pojat ovat sosiaaliseen elämäänsä pääasiallisesti tyytyväisempiä kuin tytöt ja tuntevat suhteellisesti vähemmän yksinäisyydelle altistavia kokemuksia. Kuitenkin oppilaiden joukosta löytyy vähemmistömäärä, jotka ovat tunteneet itsensä aina yksinäiseksi ja jotka eivät ole koskaan kokeneet yhteenkuuluvuuden tunnetta koulussa tai vapaa-ajalla.

Avainsanat nuoruus, yksinäisyys

The aim of the thesis is to map how pupils experience loneliness in Kemi Syväkangas School. Loneliness has been nationally a current subject for a long time. The topic is significant for social services; it is conceivable to prevent and diminish the experience of loneliness in the future with the help of information obtained in the thesis.

The thesis is based mainly on a quantitative method where Syväkangas school 9th grade pupils have answered a questionnaire in January 2018. The research problems are pupils’ loneliness experience in school and free time, appearing of loneliness among 9th grade pupils and the pupils’ own experience of their situation in life.

I introduce the specified phases of the thesis and focus on the data in the methodological base of the thesis. I deal with the findings with various diagrams and I analyse the open questions by distributing the answers under different themes. The thesis contains a lot of theoretical information from the references; I elaborate especially youth and loneliness in the abstract.

The deduction of the thesis is that Kemi Syväkangas School pupils have loneliness experiences. Concrete assertions demonstrate that loneliness appears both in school and leisure time. A majority of the pupils have felt loneliness in some situation in life and almost half of them have noticed lonely pupils in their class. The pupils think that loneliness impacts most on the mood.

An essential observation is that boys are more content with their social life than girls. Boys also feel less exposed to experiences of loneliness than girls. There is a minority of pupils who always feel themselves lonely. These pupils have never felt a sense of solidary in school or free time.

Keywords youth, loneliness