Kolmen julkisivupiirustuksen konservointi : vesiherkkien merkintäaineiden problematiikka paperin vesikäsittelyissä
Vänskä, Annika (2018)
Vänskä, Annika
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060312182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060312182
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on kolmen rakennuspiirustuksen konservointi. Piirustukset ovat historiallisesti merkittävän Haminan vanhan linnoituksen ympyräkaupungissa sijaitsevan rakennuksen lupapiirustuksia vuosilta 1890, 1896 ja 1917. Piirustusten suurimpana haasteena oli vahva, ikääntynyt ja rullautunut paperi sekä repeämät, taitteet tai puuttuvat palat. Konservoinnin tarkoituksena oli suoristaa ja paikata piirustukset sekä saattaa ne näytteille asetettaviksi. Tehtyjen tutkimusten ja testien perusteella piirustuksissa on käytetty merkintäaineena rautagallusmustetta ja vuoden 1917 piirustuksessa on käytetty vesiliukoisia väriaineita, jotka rajoittivat yleisesti paperikonservoinnissa käytetyn vesikäsittelyn käyttöä paperin suoristusmenetelmänä. Työ on tapauskohtainen tutkimus, jonka aluksi perehdytään akvarelleilla tehtyjen rakennuspiirustuksissa yleisimmin käytettyihin tekniikkoihin ja materiaaleihin 1800–1900 luvulla.
Likaiselle, happamalle ja taittuneelle paperille vesikäsittely on lähes ehdoton elvytyskeino. Vesikäsittelyllä voidaan suoristaa voimakkaasti rullautunut paperi ja uudelleen muotoilla rypistyneitä ja taittuneita reunoja. Monimateriaaliset merkintäaineet taas saattavat kärsiä vesikäsittelystä leviämällä, vaalentumalla tai painautumalla syvemmälle paperin kuituihin. Haasteellisimmaksi merkintäaineeksi piirustuksissa osoittautui rautagallusmuste. Mikäli tämä muste saa runsaasti kosteutta, saattaa se aiheuttaa musteen katalyyttisen korroosioreaktion. Rautagallusmuste voidaan neutraloida kalsiumfytaattikäsittelyllä, mutta kuitenkin tämän voimakkaan käsittelyn jälkeen paperia suositellaan vahvistettavan emäksisellä kalsiumhydroksidi käsittelyllä. Hyvin emäksinen käsittely taas saattaa aiheuttaa värimuutoksia paperissa tai väriaineissa. Kalsiumfytaattikäsittely on suhteellisen uusi menetelmä, joten sen pitkän ajan vaikutusta paperissa ei tunneta.
Piirustusten konservoinnissa päädyttiin huonokuntoisimman piirustuksen vesipesuun ja rautagallusmusteen paikalliseen kalsiumfytaattikäsittelyyn mukaillen Iron Gall Ink Website- sivuston suosittelemaa menetelmää. Vesikäsittelyn jälkeen piirustus taustattiin ja suoristettiin. Kaksi muuta huomattavasti vähemmän vaurioitunutta piirustusta rentoutettiin kosteuskammiossa matalalla suhteellisella kosteudella ja hieman eri pituisilla kostutusajoilla, jotta ne pystyttiin paikkaamaan ja suoristamaan.
Likaiselle, happamalle ja taittuneelle paperille vesikäsittely on lähes ehdoton elvytyskeino. Vesikäsittelyllä voidaan suoristaa voimakkaasti rullautunut paperi ja uudelleen muotoilla rypistyneitä ja taittuneita reunoja. Monimateriaaliset merkintäaineet taas saattavat kärsiä vesikäsittelystä leviämällä, vaalentumalla tai painautumalla syvemmälle paperin kuituihin. Haasteellisimmaksi merkintäaineeksi piirustuksissa osoittautui rautagallusmuste. Mikäli tämä muste saa runsaasti kosteutta, saattaa se aiheuttaa musteen katalyyttisen korroosioreaktion. Rautagallusmuste voidaan neutraloida kalsiumfytaattikäsittelyllä, mutta kuitenkin tämän voimakkaan käsittelyn jälkeen paperia suositellaan vahvistettavan emäksisellä kalsiumhydroksidi käsittelyllä. Hyvin emäksinen käsittely taas saattaa aiheuttaa värimuutoksia paperissa tai väriaineissa. Kalsiumfytaattikäsittely on suhteellisen uusi menetelmä, joten sen pitkän ajan vaikutusta paperissa ei tunneta.
Piirustusten konservoinnissa päädyttiin huonokuntoisimman piirustuksen vesipesuun ja rautagallusmusteen paikalliseen kalsiumfytaattikäsittelyyn mukaillen Iron Gall Ink Website- sivuston suosittelemaa menetelmää. Vesikäsittelyn jälkeen piirustus taustattiin ja suoristettiin. Kaksi muuta huomattavasti vähemmän vaurioitunutta piirustusta rentoutettiin kosteuskammiossa matalalla suhteellisella kosteudella ja hieman eri pituisilla kostutusajoilla, jotta ne pystyttiin paikkaamaan ja suoristamaan.