Jäljet Suvirannan seinissä : Säkkikangastapettien materiaalitutkimus ja konservointiehdotus
Liljendahl, Iina (2018)
Liljendahl, Iina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060312167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060312167
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on Järvenpäässä sijaitsevan Suvirannan päärakennuksen alkuperäisten säkkikangastapettien materiaalitutkimus ja konservointiehdotus. Itse konservointia ei opinnäytetyössä suoriteta. Suviranta on rakennettu vuonna 1901 Eero Järnefeltin taiteilijakodiksi ja on yksi Tuusulan rantatien taiteilijahuviloista. Säkkikangastapetit on asennettu ennen 1910-lukua ja niitä on pingotettu uudelleen ja huoltomaalattu ainakin 1980-luvulla, jolloin alkuperäisen maalikerroksen päälle maalattiin akrylaattimaali. Alkuperäiset säkkikangastapetit sijaitsevat salissa, ateljeessa ja yläkerran makuuhuoneessa.
Materiaalitutkimuksessa havaittiin säkkikangastapettien maalipintojen poikkileikkausnäytteiden avulla olevan kaksi maalikerrosta, jotka lähemmissä tutkimuksissa todettiin liimamaaliksi ja pintamaali vahvistui akrylaattimaaliksi. Proteiini- ja tärkkelystestin avulla todettiin, että liimamaali ei ole valmistettu proteiinipohjaisesta eläinliimasta, vaan tärkkelyksestä. XRF-mittauksissa liimamaalista havaittiin eri valkoisten pigmenttien ja rautapitoisten maavärien lisäksi suuria lyijypitoisuuksia.
Säkkikangastapeteissa on pieniä vaurioita, kuten taulujen ripustamisesta johtuvia naulanreikiä ja kolhuja. Aikojen saatossa vaurioita on paikattu muun muassa sideharsolla, lasikuitukankaalla ja säkkikankaalla. Naulanrei’ille ja kolhuille etsittiin sopivaa konservointimenetelmää valmistamalla Suvirannan säkkikangastapetin mukainen koepohja, johon testattiin eri paikkausmenetelmiä. Testien perusteella päädyttiin käyttämään oikeaan paikkauskokoonsa revittyä keskipaksua japaninpaperia, joka värjättiin Melinex-polyesterikalvon päällä akryyliväreillä. Värjätty japaninpaperi liimattiin vehnätärkkelysliisterillä paikattavan kohdan päälle. Paikka on poistettavissa 5 % MC 3000 metyyliselluuloosageelillä.
Opinnäytetyössä annetaan ohjeistus säkkikangastapettien pintapuhdistukselle. Paras puhdistustulos saavutettiin 1 % triammoniumsitraatilla ja vedellä kostutetulla pumpulipuikolla pyyhkimällä.
Materiaalitutkimuksessa havaittiin säkkikangastapettien maalipintojen poikkileikkausnäytteiden avulla olevan kaksi maalikerrosta, jotka lähemmissä tutkimuksissa todettiin liimamaaliksi ja pintamaali vahvistui akrylaattimaaliksi. Proteiini- ja tärkkelystestin avulla todettiin, että liimamaali ei ole valmistettu proteiinipohjaisesta eläinliimasta, vaan tärkkelyksestä. XRF-mittauksissa liimamaalista havaittiin eri valkoisten pigmenttien ja rautapitoisten maavärien lisäksi suuria lyijypitoisuuksia.
Säkkikangastapeteissa on pieniä vaurioita, kuten taulujen ripustamisesta johtuvia naulanreikiä ja kolhuja. Aikojen saatossa vaurioita on paikattu muun muassa sideharsolla, lasikuitukankaalla ja säkkikankaalla. Naulanrei’ille ja kolhuille etsittiin sopivaa konservointimenetelmää valmistamalla Suvirannan säkkikangastapetin mukainen koepohja, johon testattiin eri paikkausmenetelmiä. Testien perusteella päädyttiin käyttämään oikeaan paikkauskokoonsa revittyä keskipaksua japaninpaperia, joka värjättiin Melinex-polyesterikalvon päällä akryyliväreillä. Värjätty japaninpaperi liimattiin vehnätärkkelysliisterillä paikattavan kohdan päälle. Paikka on poistettavissa 5 % MC 3000 metyyliselluuloosageelillä.
Opinnäytetyössä annetaan ohjeistus säkkikangastapettien pintapuhdistukselle. Paras puhdistustulos saavutettiin 1 % triammoniumsitraatilla ja vedellä kostutetulla pumpulipuikolla pyyhkimällä.