Keho, mieli ja vuorovaikutus : kokemuksia liikuntaterapiaryhmästä nuorisopsykiatrisella osastolla

Abstract

Liikunnan merkitys mielenterveydelle on jatkuvasti kasvava kiinnostuksen ja tutkimuksen kohde. Vaikka liikunnan on todettu sekä ennaltaehkäisevän että hoitavan mielenterveyteen liittyviä sairauksia, on tutkimus mielenterveyden ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä vasta alkutekijöissään. Nuorten pahoinvointi on jatkuvasti tiedotusvälineissä esillä oleva asia, jonka viime vuosien koulusurmat on nostanut koko kansan keskusteluun.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvailla nuorisopsykiatrisella osastolla toteutettavan liikuntaterapiaryhmän toimintaa. Ohjasimme 6 ryhmäkerran kokonaisuuden talvella 2010 ja siihen osallistui kerrallaan 5 - 7 nuorta ja 4 - 6 henkilökunnan jäsentä (ohjaajat, opettaja, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja sekä sairaanhoidonopiskelijat). Ryhmän suunnittelun ja toteutuksen viitekehyksenä käytimme sekä psykofyysistä fysioterapiaa että psykomotorista terapiaa. Teoriatietoa hankittiin ryhmämuotoisesta terapiasta, vuorovaikutuksesta, terveyslähtöisyydestä, nuoruusiän kehityksestä sekä liikunnan ja mielenterveyden yhteyksistä.

Ryhmästä kerättiin kokemuksia sen terapeuttisuuden toteutumisesta, sen osallistujien välisestä vuorovaikutuksesta sekä terveyslähtöisen näkökulman toteutumisesta. Luonteeltaan opinnäytetyömme oli toiminnallinen ja tiedonkeruussa käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Näitä olivat ohjaajien oma havainnointi ja reflektiopäiväkirja sekä ryhmään osallistuneelle henkilökunnalle jaettu kyselylomake. Kerättyä tietoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

Nuoret olivat ryhmissä syrjäänvetäytyviä ja niukkasanaisia. He pyrkivät toimimaan ryhmäharjoitteissa yksilölähtöisesti ja ottivat toisiinsa kontaktia vain hyvin vähän. Vuorovaikutus nuorten välillä oli olematonta, mutta kontaktia henkilökuntaan oli enemmän. Henkilökunta koki ryhmän tärkeäksi osaksi osaston toimintaa ja pitivät harjoitteita ikätasoisuuteen tukevina. Liikuntaterapiaryhmä on sovellettavissa muille nuorisopsykiatrisille osastoille. Ohjaajina koimme ryhmän ohjaamisen mielekkääksi ja tukevan nuorten kuntoutusta.

There is a growing interest in public and research on ways in which exercise affects mental health. Even though exercise is known to both prevent and treat mental illnesses, the research on connections between mental health and physical activity is still limited. Adolescent well being is also a growing concern, which has been brought into general conversation by the recent school shootings.

The purpose of our final project was to describe how an exercise therapy group functions in an adolescent psychiatric ward. We held an exercise therapy group six times during winter 2010. We had five to seven adolescents and four to six members of staff (instructors, a teacher, an occupational therapist, a nurse and nursing students) who participated in each group session. Both the planning and execution of the group were based on physiotherapy in mental health and psychomotor therapy. Information was gathered on group therapy, interaction, health promoting perspective, adolescent development and connections between exercise and mental health.

Observations from the group were gathered on its therapeutic effect, interaction between the participants and how the health promoting perspective was represented. Our final project can be characterized as a functional work in which qualitative methods were used in information gathering. The methods used were making observations about instructors and their reflection and a questionnaire for the participating staff. The information was then analysed to find similarities and differences between the group sessions.

The adolescents were unsociable and short-spoken. They tried to perform individually even on group exercises and had little or no contact with each other. The adolescents interacted more with the staff than with each other. Interaction between adolescents was non-existent. The staff felt that the exercise therapy group was an important part of rehabilitation and that exercises were age appropriate. Exercise therapy group can be applied to other adolescent psychiatry wards. As the instructors we felt the group was meaningful and that it supported the rehabilitation of the participants.