Munuaisensiirtopotilaiden sytokiinimääritys Luminex xMAP -menetelmällä
Etuaho, Jatta; Honkala, Liisa (2010)
Etuaho, Jatta
Honkala, Liisa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410275
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410275
Tiivistelmä
Toimimattomien munuaisten korvaaminen siirteellä on paras hoitomuoto potilaille, joille on kehittynyt terminaalinen munuaisten vajaatoiminta. Munuaistensiirrot aloitettiin Suomessa vuonna 1964, ja nykyään niitä tehdään vuosittain noin 200. Suurin osa siirteistä saadaan aivokuolleilta vainajilta. Hyvästä lääkehoidosta huolimatta, hyljintäreaktiot vaikeuttavat edelleen munuaisensiirtoja. Vastaanottajan immuunipuolustuksen aktivoitumisen aiheuttama hyljintä voi haitata munuaissiirteen käynnistymistymistä, ja tässä sytokiineilla on tärkeä rooli.
Opinnäytetyö tehtiin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle. Työn tarkoituksena oli selvittää onko potilaan seerumin sytokiiniprofiililla merkitystä munuaissiirteen käynnistymisessä. Kolmen potilasryhmän sytokiinipitoisuuksia määritettiin eri aikapisteissä siirron jälkeen Luminex® xMAP®-menetelmää käyttäen. Potilaat oli jaettu ryhmiin munuaissiirteen normaalin ja hitaan käynnistymisen sekä hyljinnän perusteella. Näytteet oli otettu siirtopäivänä sekä 1, 3 ja 7 päivää siirron jälkeen. Työssä käytettiin Milliporen 13 sytokiinin (GM-CSF, IFNγ, IL-1β, IL-2, IL-4, IL-5, IL-6, IL-7, IL-8, IL-10, IL-12(p70), IL-13 ja TNFα) MILLIPLEX Map Human High Sensitivity -reagenssipakkausta.
Yhdeksän sytokiinin (GM-CSF, IFNγ, IL-12(p70), IL-1β, IL-2, IL-4, IL-5, IL-6 ja IL-13) pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja potilasryhmien välillä. Niitä ei siten voi käyttää munuaissiirteen käynnistymisen seurannassa. IL-7, IL-8, IL-10 ja TNFα pitoisuuksissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja joidenkin potilasryhmien välillä eri aikapisteissä. Näillä sytokiineilla voisi olla mahdollista erottaa potilasryhmät toisistaan, ja ne voivat olla hyödyllisiä siirteen käynnistymisen seurannassa.
Tämän työn perusteella seerumin sytokiinipitoisuuksien määrittämisellä on mahdollista saada hyödyllistä tietoa munuaissiirteen toiminnasta. Jatkotutkimukset ovat tarpeen ennen menetelmän diagnostista käyttöä, ja tässä työssä saatuja tuloksia voi käyttää niiden pohjana.
Opinnäytetyö tehtiin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle. Työn tarkoituksena oli selvittää onko potilaan seerumin sytokiiniprofiililla merkitystä munuaissiirteen käynnistymisessä. Kolmen potilasryhmän sytokiinipitoisuuksia määritettiin eri aikapisteissä siirron jälkeen Luminex® xMAP®-menetelmää käyttäen. Potilaat oli jaettu ryhmiin munuaissiirteen normaalin ja hitaan käynnistymisen sekä hyljinnän perusteella. Näytteet oli otettu siirtopäivänä sekä 1, 3 ja 7 päivää siirron jälkeen. Työssä käytettiin Milliporen 13 sytokiinin (GM-CSF, IFNγ, IL-1β, IL-2, IL-4, IL-5, IL-6, IL-7, IL-8, IL-10, IL-12(p70), IL-13 ja TNFα) MILLIPLEX Map Human High Sensitivity -reagenssipakkausta.
Yhdeksän sytokiinin (GM-CSF, IFNγ, IL-12(p70), IL-1β, IL-2, IL-4, IL-5, IL-6 ja IL-13) pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja potilasryhmien välillä. Niitä ei siten voi käyttää munuaissiirteen käynnistymisen seurannassa. IL-7, IL-8, IL-10 ja TNFα pitoisuuksissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja joidenkin potilasryhmien välillä eri aikapisteissä. Näillä sytokiineilla voisi olla mahdollista erottaa potilasryhmät toisistaan, ja ne voivat olla hyödyllisiä siirteen käynnistymisen seurannassa.
Tämän työn perusteella seerumin sytokiinipitoisuuksien määrittämisellä on mahdollista saada hyödyllistä tietoa munuaissiirteen toiminnasta. Jatkotutkimukset ovat tarpeen ennen menetelmän diagnostista käyttöä, ja tässä työssä saatuja tuloksia voi käyttää niiden pohjana.