Maatilan investointivaihtoehtojen tarkastelua : Case Kuivuri, Kuivaamo vai Kaivuri?
Näppä, Anna-Kaisa (2018)
Näppä, Anna-Kaisa
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060713161
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060713161
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Pohjois-Pohjanmaalla oleva yksityinen maataloudenharjoittaja. Maatila on ensin ollut suvun kesänviettopaikka ja lypsykarjatila on perustettu vuonna 1946. Vuonna 1992 nykyinen omistajapariskunta osti tilan. Vuonna 2007 tila muutettiin viljatilaksi. Tilan pääviljelykasveina on heinä ja kaura. Toimeksiantaja haluaa parantaa maatilayrityksen kannattavuutta ja kehittää tilaa, jotta hän voi edelleen työskennellä tilalla päätoimisesta sekä jättää tilan tulevaisuudessa uudelle sukupolvelle. Tarkoituksena on löytää kolmesta investointivaihtoehdosta järkevin ja kannattavin vaihtoehto toimeksiantajalle. Nämä kolme investointia ovat heinäkuivuri, viljankuivaamo ja kaivinkone harvesteripäällä, jolloin sillä voidaan tehdä metsätöitä.
Tietoperustana on käytetty investointilaskennan perusteoksia, viranomaisten määräyksiä sekä maatalouteen liittyvää tietoa. Työssä on myös selvitetty heinän ja kauran viljelyn prosessit yksinkertaistettuna. Maataloustiedon löytäminen oli hankalaa, koska tieto on hyvin hajallaan. Investointivaihtoehtoja tutkittiin laskemalla jokaiselle investointivaihtoehdolle nykyarvo, takaisinmaksuaika sekä nykyarvoindeksit. Nykyarvoindeksit laskettiin, jotta erisuuruisten investointien vertailu olisi helpompaa. Nykyarvon laskemista varten selvitettiin heinän ja kauran viljelyn kustannukset sekä niiden tuotot. Kaivinkoneinvestointia varten selvitettiin kaivinkoneen kustannukset ja tuotot. Lisäksi kaikkien investointien hankintahinnat ja taloudelliset pitoajat piti selvittää. Kustannusten ja tuottojen avulla saatiin laskettua vuotuiset nettokassavirrat, jotka oletettiin olevan vakiot eli ne toistuvat joka vuosi samanlaisina. Tämä tasaa maatalouden kausivaihtelun vaikutuksia ja yksinkertaistaa laskentaa.
Investoinneista ainoastaan heinäkuivuri-investointi oli kannattava. Viljankuivaamoinvestoinnissa jo vuotuinen nettokassavirta oli negatiivinen ja sitä kautta investointi ei ole kannattava. Kaivinkone-investoinnissa nettokassavirrat olivat positiiviset, mutta investointia ei pystytä maksamaan takaisin taloudellisena pitoaikana, johtuen siitä että kone ostetaan käytettynä.
Johtopäätöksenä on, että tilan kannattaa näistä vaihtoehdoista harkita työn perusteella ainoastaan heinäkuivuri-investointia. Heinäkuivuri-investoinnin jatkoinvestoinniksi voidaan miettiä kuljetuskaluston hankkimista, jolloin olisi mahdollisuus saada sitoutuneita sopimusasiakkaita ja markkinointiin ei tarvitsisi vuosittain käyttää aikaa ja rahaa. Muihin investointeihin ei kannata ryhtyä ilman lisäselvityksiä. Viljankuivaamoinvestointia voisi laskea esimerkiksi vaunukuivurilla. Kaivinkoneinvestointia pitäisi selvittää pienemmällä tai huonommin varustellulla koneella ja laskea sitä kautta saisiko siitä kannattavan.
Tietoperustana on käytetty investointilaskennan perusteoksia, viranomaisten määräyksiä sekä maatalouteen liittyvää tietoa. Työssä on myös selvitetty heinän ja kauran viljelyn prosessit yksinkertaistettuna. Maataloustiedon löytäminen oli hankalaa, koska tieto on hyvin hajallaan. Investointivaihtoehtoja tutkittiin laskemalla jokaiselle investointivaihtoehdolle nykyarvo, takaisinmaksuaika sekä nykyarvoindeksit. Nykyarvoindeksit laskettiin, jotta erisuuruisten investointien vertailu olisi helpompaa. Nykyarvon laskemista varten selvitettiin heinän ja kauran viljelyn kustannukset sekä niiden tuotot. Kaivinkoneinvestointia varten selvitettiin kaivinkoneen kustannukset ja tuotot. Lisäksi kaikkien investointien hankintahinnat ja taloudelliset pitoajat piti selvittää. Kustannusten ja tuottojen avulla saatiin laskettua vuotuiset nettokassavirrat, jotka oletettiin olevan vakiot eli ne toistuvat joka vuosi samanlaisina. Tämä tasaa maatalouden kausivaihtelun vaikutuksia ja yksinkertaistaa laskentaa.
Investoinneista ainoastaan heinäkuivuri-investointi oli kannattava. Viljankuivaamoinvestoinnissa jo vuotuinen nettokassavirta oli negatiivinen ja sitä kautta investointi ei ole kannattava. Kaivinkone-investoinnissa nettokassavirrat olivat positiiviset, mutta investointia ei pystytä maksamaan takaisin taloudellisena pitoaikana, johtuen siitä että kone ostetaan käytettynä.
Johtopäätöksenä on, että tilan kannattaa näistä vaihtoehdoista harkita työn perusteella ainoastaan heinäkuivuri-investointia. Heinäkuivuri-investoinnin jatkoinvestoinniksi voidaan miettiä kuljetuskaluston hankkimista, jolloin olisi mahdollisuus saada sitoutuneita sopimusasiakkaita ja markkinointiin ei tarvitsisi vuosittain käyttää aikaa ja rahaa. Muihin investointeihin ei kannata ryhtyä ilman lisäselvityksiä. Viljankuivaamoinvestointia voisi laskea esimerkiksi vaunukuivurilla. Kaivinkoneinvestointia pitäisi selvittää pienemmällä tai huonommin varustellulla koneella ja laskea sitä kautta saisiko siitä kannattavan.