Lapsipotilaan kohtaaminen suuhygienistin työssä

Abstract

Lapsen ensimmäisen hammastarkastuksen suorittaa usein suuhygienisti tai hammashoitaja. Potilaan kohtaaminen on koko suuhygienistin hoitotyöskentelyn toiminnan perusta. Hyvää kohtaamista jokainen voi itse oppia ja opetella.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vahvistaa Metropolia Ammattikorkeakoulun suuhygienistiopiskelijoiden vuorovaikutuksellista osaamista lapsipotilaan kohtaamisessa. Tavoitteena oli tuottaa kohderyhmälähtöistä tietoa ja erilaisia menetelmiä lapsipotilaiden kohtaamiseen Suunhoidon opetusklinikalla.

Toteutimme opinnäytetyön tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmin. Opinnäytetyön tietoperusta kerättiin luotettavista tietokannoista. Suuhygienistiopiskelijoiden haastatteluiden ja tieteellisten tutkimusten pohjalta syntyneiden tulosten avulla halusimme tukea opiskelijoiden itsevarmuutta ja antaa heille uusia näkökulmia hoitotilanteisiin.

Opinnäytetyön tulosten perusteella suuhygienistin hyvät vuorovaikutus- ja viestintätaidot vaikuttavat merkittävästi lapsen ja perheen kokemukseen hyvästä hammashoidosta. Lapsen kehitystason ymmärtäminen ja kunnioittaminen sekä heittäytyminen lapsen maailmaan leikkimielisesti edesauttaa luottamuksen syntymistä hoitotilanteessa. On hyvä silti tiedostaa, että ei ole olemassa vain yhtä hyvää tapaa toimia hoitotilanteissa, vaan toiminta on yksilöllistä jokaisen lapsipotilaan kohdalla. Tämän takia erilaisten menetelmien tunteminen tukee suuhygienistin osaamista lapsipotilaan kohtaamisessa.

A paediatric patient’s first oral care is usually done by a dental hygienist. Encountering pa-tient is the foundation of the oral care work of a dental hygienist. Good encountering prac-tices can be picked up and learned by everyone.

The purpose of the thesis was to strengthen the interaction know-how of encountering paediatric patients. The thesis focuses on the dental hygienist students of Metropolia University of Applied Sciences. The aim was to generate target group specific data and to highlight different methods related to encountering paediatric patients in the Metropolia University of Applied Sciences’ Teaching Clinic of Oral Health Care.

Our thesis was executed through a developmental research method. The data content of the thesis was gathered from reliable databases. We wanted to support the student’s self-confidence and give new viewpoints to the oral care situation by interviewing dental hygienist students and reviewing scientific researches.

Based on the results of the thesis, we can conclude that dental hygienist’s interaction and communication skills affect significantly the paediatric patients’ and their families’ experience of oral care. Understanding and respecting the developmental phase of a child, and throwing oneself with a tongue-in-cheek attitude into the child’s world, contributes to developing trust in the oral care situation. Nevertheless, it is essential to recognise that there is not a single “good” way of acting in the oral care situation, but action should be individualized according to each paediatric patient. Thus, knowing different methods supports the dental hygienist student’s know-how of encountering paediatric patients.