Potilaan kuljettamatta jättäminen ensihoidossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Lohjan sairaanhoitoalueen ensihoidon tilanteita, joissa potilas on jätetty kuljettamatta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ensihoidon johtamisen, henkilöstön osaamisen ja toiminnan kehittämisen tueksi. Lisäksi sen avulla pyrittiin mahdollisesti tunnistamaan potilasturvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Lohjan sairaanhoitoalueen kanssa. Aineistona oli vuoden 2015 potilaan kuljettamatta jättämiseen johtaneista ensihoitotehtävistä saatu sekundaariaineisto, joka käsiteltiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Potilaan kuljettamatta jättämistä tarkasteltiin potilaan iän ja sukupuolen, omatoimisuuden sekä tehtäväkoodin ja kiireellisyyden kautta. Tilanteita, jolloin potilas jätetään kuljettamatta, tarkasteltiin tehtävän ajankohdan eli vuorokaudenajan sekä päätöksenteon yhteisymmärryksen kautta. Potilaan kuljettamatta jättämiseen yhteydessä olevia tekijöitä tarkastellaan ristiintaulukoinnin avulla. Lisäksi aiempaa tutkimustietoa potilaan kuljettamatta jättämisestä haettiin sähköisistä tietokannoista. Ensihoitotehtävien kokonaismäärä Lohjan sairaanhoitoalueella vuonna 2015 oli 13276 tehtävää. Näistä potilas jätettiin kuljettamatta 3867 kertaa (29 % kaikista ensihoitotehtävistä). Kaikista tarkasteluun sisällytetyistä potilaan kuljettamatta jättämisistä 1511 ensihoitotehtävässä (73 %) todettiin, ettei terveydentilan määrittämisen jälkeen ollut tarvetta ensihoidolle tai hoitotoimenpiteille. Yleisin kiireellisyysluokka, joka päätyi potilaan kuljettamatta jättämiseen, oli C-luokka, kun taas A-luokan tehtäviä oli vähiten. Tehtäväkoodeista sairaus, johon liittyy löydös, johti useimmiten potilaan kuljettamatta jättämiseen ja hapenpuute harvimmin. Kellonaika, jolloin oli eniten potilaan kuljettamatta jättämisiä, oli kello 16 – 23.59. Potilaan kuljettamatta jättäminen jakautui niin, että potilaan kuljettamatta jättämisiä eniten oli 61-80 -vuotiaissa ja vähiten alle 1-vuotiaissa.

The purpose of this thesis was to survey situations in the Lohja hospital district which have resulted in a non-transportation of patients encountered by the emergency medical service, EMS. The aim was to produce data regarding leadership, personnel competence and the process development in the out of hospital setting. In addition, matters linked with patient safety were addressed. The thesis was executed in co-operation with the Lohja hospital district which is a part of the HUS area. The data is from 2015 and it was analyzed using quantitative research methods. The EMS’s calls which resulted in a non-transportation were cross referenced with patient’s age, gender, urgency and type of the call as well as patient’s ability to care for oneself. The time of day and patient’s consent were also considered as points of reference. Information from the electronic databases on this topic were also researched and referenced to. The total number of calls for the EMS in Lohja hospital district in the year 2015 was 13276. Of these 3867 (29%) led to non-transportation. The majority of these cases (1511 ie 73%) which were included in this thesis were done by the paramedic after assessing the patient’s need for treatment and care. Class 3 calls, on a 4 stage urgency classification, led to a non-transportation most frequently whereas the most urgent Class 1 was least represented. Calls leading to a non-transportation occurred most commonly between 4p.m. and 11.59p.m. The most common age category for non-transportation was 61 to 80 year old’s and the least common in under 1 year old children.