Improvisointia : pedagogisia näkökulmia improvisointiin ja luovuuteen hiljaisen tiedon kautta
Jakku-Hiivala, Toni (2018)
Jakku-Hiivala, Toni
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018081514504
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018081514504
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkin musiikillista improvisointia eri näkökulmista. Työ koostuu viidestä itsenäisestä artikkelista, joissa kaikissa yhteisenä teemana on improvisointi. Osa artikkeleista käsittelee lisäksi opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta psykoanalyyttisen tiedon valossa. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen eli kerronnallinen tutkimus. Pyrin itsereflektion avulla analysoimaan omia kokemuksiani ja löytämään ratkaisuja improvisoinnin oppimisessa mahdollisesti esiintyviin ongelmatilanteisiin.
Musiikillinen improvisointi voidaan jakaa idiomaattiseen (tyylisidonnaiseen) sekä ei-idiomaattiseen traditioon. Tutkimuksessa huomataan, että tyylisidonnaisuuden liiallinen painottaminen opetuksessa saattaa olla improvisoinnin oppimisen esteenä alkeistasolla.
Tarkastelen improvisointia myös hiljaisen tiedon näkökulmasta. Tässä improvisointi käsitetään hiljaisen tiedon määritelmän mukaisesti taidoksi, jota on mahdoton tai äärimmäisen vaikea sanallistaa. Tarkoituksena on selvittää, onko taidon sanallistaminen tarpeellista ja millä tavalla tietoisuus hiljaisesta tiedosta auttaa improvisoinnin ymmärtämisessä. Tutkimuksessa huomataan, ettei sanallistaminen ole aina tarpeellista.
Luova toiminta tarvitsee syntyäkseen ja elääkseen sopivat puitteet. Soittotunnin toiminta ja tunnelmat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena oppilas kokee improvisoinnin. Koska soittotunti kahden ihmisen välinen vuorovaikutustilanne, katson tarpeelliseksi tutkia myös opettaja–oppilas-suhdetta. Tästä syystä osassa artikkeleista on vahvasti psykologinen näkökulma. Esittelen muutamia psykoanalyyttisessa työskentelyssä käytettyjä käsitteitä ja sovellan niitä soittotuntitilanteeseen. Tarkoituksena on tuoda esille asioita, jotka mahdollisesti voivat olla esteenä luovan toiminnan syntymiselle. Opettajan ja oppilaan välille mahdollisesti rakentuva negatiivinen transferenssi saattaa estää luovien puitteiden syntymisen. Tutkimuksessa verrataan myös improvisoinnin oppimista kielen oppimiseen ja pyritään tätä kautta löytämään uusia pedagogisia toimintamalleja.
Musiikillinen improvisointi voidaan jakaa idiomaattiseen (tyylisidonnaiseen) sekä ei-idiomaattiseen traditioon. Tutkimuksessa huomataan, että tyylisidonnaisuuden liiallinen painottaminen opetuksessa saattaa olla improvisoinnin oppimisen esteenä alkeistasolla.
Tarkastelen improvisointia myös hiljaisen tiedon näkökulmasta. Tässä improvisointi käsitetään hiljaisen tiedon määritelmän mukaisesti taidoksi, jota on mahdoton tai äärimmäisen vaikea sanallistaa. Tarkoituksena on selvittää, onko taidon sanallistaminen tarpeellista ja millä tavalla tietoisuus hiljaisesta tiedosta auttaa improvisoinnin ymmärtämisessä. Tutkimuksessa huomataan, ettei sanallistaminen ole aina tarpeellista.
Luova toiminta tarvitsee syntyäkseen ja elääkseen sopivat puitteet. Soittotunnin toiminta ja tunnelmat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena oppilas kokee improvisoinnin. Koska soittotunti kahden ihmisen välinen vuorovaikutustilanne, katson tarpeelliseksi tutkia myös opettaja–oppilas-suhdetta. Tästä syystä osassa artikkeleista on vahvasti psykologinen näkökulma. Esittelen muutamia psykoanalyyttisessa työskentelyssä käytettyjä käsitteitä ja sovellan niitä soittotuntitilanteeseen. Tarkoituksena on tuoda esille asioita, jotka mahdollisesti voivat olla esteenä luovan toiminnan syntymiselle. Opettajan ja oppilaan välille mahdollisesti rakentuva negatiivinen transferenssi saattaa estää luovien puitteiden syntymisen. Tutkimuksessa verrataan myös improvisoinnin oppimista kielen oppimiseen ja pyritään tätä kautta löytämään uusia pedagogisia toimintamalleja.