Improvisointia : pedagogisia näkökulmia improvisointiin ja luovuuteen hiljaisen tiedon kautta

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkin musiikillista improvisointia eri näkökulmista. Työ koostuu viidestä itsenäisestä artikkelista, joissa kaikissa yhteisenä teemana on improvisointi. Osa artikkeleista käsittelee lisäksi opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta psykoanalyyttisen tiedon valossa. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen eli kerronnallinen tutkimus. Pyrin itsereflektion avulla analysoimaan omia kokemuksiani ja löytämään ratkaisuja improvisoinnin oppimisessa mahdollisesti esiintyviin ongelmatilanteisiin.

Musiikillinen improvisointi voidaan jakaa idiomaattiseen (tyylisidonnaiseen) sekä ei-idiomaattiseen traditioon. Tutkimuksessa huomataan, että tyylisidonnaisuuden liiallinen painottaminen opetuksessa saattaa olla improvisoinnin oppimisen esteenä alkeistasolla.

Tarkastelen improvisointia myös hiljaisen tiedon näkökulmasta. Tässä improvisointi käsitetään hiljaisen tiedon määritelmän mukaisesti taidoksi, jota on mahdoton tai äärimmäisen vaikea sanallistaa. Tarkoituksena on selvittää, onko taidon sanallistaminen tarpeellista ja millä tavalla tietoisuus hiljaisesta tiedosta auttaa improvisoinnin ymmärtämisessä. Tutkimuksessa huomataan, ettei sanallistaminen ole aina tarpeellista.

Luova toiminta tarvitsee syntyäkseen ja elääkseen sopivat puitteet. Soittotunnin toiminta ja tunnelmat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena oppilas kokee improvisoinnin. Koska soittotunti kahden ihmisen välinen vuorovaikutustilanne, katson tarpeelliseksi tutkia myös opettaja–oppilas-suhdetta. Tästä syystä osassa artikkeleista on vahvasti psykologinen näkökulma. Esittelen muutamia psykoanalyyttisessa työskentelyssä käytettyjä käsitteitä ja sovellan niitä soittotuntitilanteeseen. Tarkoituksena on tuoda esille asioita, jotka mahdollisesti voivat olla esteenä luovan toiminnan syntymiselle. Opettajan ja oppilaan välille mahdollisesti rakentuva negatiivinen transferenssi saattaa estää luovien puitteiden syntymisen. Tutkimuksessa verrataan myös improvisoinnin oppimista kielen oppimiseen ja pyritään tätä kautta löytämään uusia pedagogisia toimintamalleja.

In this thesis, I examine musical improvisation using various approaches. It consists of five separate articles that all focus on the theme of improvisation. Some of the articles examine the interaction between teachers and students from a psychoanalytic perspective. The thesis uses narrative analysis and selfreflective methods to analyze my own experiences and to find solutions to possible problems in the teaching of improvisation.

Musical improvisation can be divided into idiomatic (style-dependent) and nonidiomatic traditions. The thesis shows that too much emphasis on idiomatic improvisation during teaching may become a hindrance with beginner-level students.

I examine improvisation also from the tacit knowledge point of view. Here improvisation is understood as skill which is impossible or at least very difficult to verbalize. The idea is to find out that is it necessary to verbalize the skill and which way consciousness of facit knowledge helps to understand improvisation. This research indicates that verbalization is not always necessary.

Creative activity needs proper frames to develop and to live. Music lessons activity and atmosphere effect a lot of how student experiences the improvisation and the music. Music lesson is interaction between two people. That’s why I think it’s also necessary to study teacher-student interaction as well. I present few abstracts that are used in psychoanalytical work and apply them to music lessons. This study indicates a possible negative transference between the student and teacher may prohibit the creation of a productive creative framework. The thesis also compares improvisation and language learning with the aim of finding new pedagogical models.