Hiilivetykoostumuksen määritykseen käytettävän kaasukromatografin käyttöönottovalidointi
Mikkola, Maija (2018)
Mikkola, Maija
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018090714942
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018090714942
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Borealis Polymers Oy:n petrokemian laboratoriossa, joka on laadunvalvontalaboratorio. Opinnäytetyön aiheena oli hiilivetykoostumuksen määritykseen käytettävän kaasukromatografin käyttöönottovalidonti. Kaasukromatografi hankittiin korvaamaan vanha samankaltainen laite. Uudessa laitteessa oli lisänä automaattinen näytteensyöttäjä, jonka avulla voidaan vähentää käsin syötön seurauksena syntyvää eroa toistettavuudessa. Validointi toteutettiin tutkimalla naftanäytteen pääkomponentteja.
Naftanäyte sisältää monia komponentteja. Mittauksissa käytettiin pentaania, heksaania, heptaania, oktaania, bentseeniä ja tolueenia. Laitetta testattiin standardilla, joka sisälsi kolme komponenttia (bentseeni, tolueeni ja heksaani). Standardi ajettiin 11 kertaa ja tuloksista laskettiin keskiarvo ja keskihajonta, joiden avulla voitiin todeta, että laite antaa toistettavia tuloksia.
Validointia varten määritettiin lineaarisuus tarkastelemalla kuusi pitoisuutta sisältävän standardisuoran residuaalikuvaajaa mittausalueella 0,01–70 p-%. Residuaalit sijoittuivat satunnaisesti nollatason molemmille puolille, joten voitiin todeta, että suora on lineaarinen. Toteamis- ja määritysrajat laskettiin signaali-kohinasuhteen avulla, ja molemmat rajat olivat pienemmät kuin mittausalueen alaraja. Spesifisyyttä ja selektiivisyyttä tutkittiin vertailemalla standardisuoran ja standardinlisäyssuoran kulmakertoimia, sekä laskemalla resoluutiot pääkomponenteille. Tuloksista voidaan tulkita, että näytematriisi vaikuttaa jonkin verran mittaustuloksiin, sillä osa näytteen sisältämistä lukuisista piikeistä menee hieman päällekkäin. Mittausepävarmuus ja systemaattinen virhe määritettiin käyttämällä MUKit-ohjelmaa. Sekä systemaattinen virhe että laajennettu mittausepävarmuus 95 %:n luottamustasolla jäivät melko pieniksi (5–8 %), mikä oli toivottu tulos.
Tutkittujen mittausten perusteella voitiin todeta, että validointi on onnistunut. Laite toimii moitteettomasti ja antaa toistettavia sekä luotettavia tuloksia.
Naftanäyte sisältää monia komponentteja. Mittauksissa käytettiin pentaania, heksaania, heptaania, oktaania, bentseeniä ja tolueenia. Laitetta testattiin standardilla, joka sisälsi kolme komponenttia (bentseeni, tolueeni ja heksaani). Standardi ajettiin 11 kertaa ja tuloksista laskettiin keskiarvo ja keskihajonta, joiden avulla voitiin todeta, että laite antaa toistettavia tuloksia.
Validointia varten määritettiin lineaarisuus tarkastelemalla kuusi pitoisuutta sisältävän standardisuoran residuaalikuvaajaa mittausalueella 0,01–70 p-%. Residuaalit sijoittuivat satunnaisesti nollatason molemmille puolille, joten voitiin todeta, että suora on lineaarinen. Toteamis- ja määritysrajat laskettiin signaali-kohinasuhteen avulla, ja molemmat rajat olivat pienemmät kuin mittausalueen alaraja. Spesifisyyttä ja selektiivisyyttä tutkittiin vertailemalla standardisuoran ja standardinlisäyssuoran kulmakertoimia, sekä laskemalla resoluutiot pääkomponenteille. Tuloksista voidaan tulkita, että näytematriisi vaikuttaa jonkin verran mittaustuloksiin, sillä osa näytteen sisältämistä lukuisista piikeistä menee hieman päällekkäin. Mittausepävarmuus ja systemaattinen virhe määritettiin käyttämällä MUKit-ohjelmaa. Sekä systemaattinen virhe että laajennettu mittausepävarmuus 95 %:n luottamustasolla jäivät melko pieniksi (5–8 %), mikä oli toivottu tulos.
Tutkittujen mittausten perusteella voitiin todeta, että validointi on onnistunut. Laite toimii moitteettomasti ja antaa toistettavia sekä luotettavia tuloksia.