Modernin jazzkitaran estetiikkaa : Jim Hallin ja Bill Frisellin soittotyylien tarkastelua

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää kahden merkittävän jazzkitaristin, Jim Hallin ja Bill Frisellin, soittotyylien erityispiirteitä. Lähtökohtana oli oma näkemykseni siitä, kuinka heidän soitossaan on monia sellaisia piirteitä, jotka erottavat heidät tyylillisesti jazzkitaran valtavirrasta. Hall ja Frisell myös mielestäni muodostavat omanlaisensa tyylillisen koulukunnan jazzkitaran historiaan. Toteutin tutkimukseni perehtymällä lukuisiin kitaristien haastatteluihin sekä tekemällä transkriptiot yhdestä kummankin soittajan soolosta. Nämä soolot ovat kappaleesta ”Sonnymoon for two”, joka on Sonny Rollinsin bluesteema. Tavoitteena oli etsiä sooloista Hallille ja Frisellille ominaisia tyylillisiä erityispiirteitä, kuten vähäeleisyyttä, yllätyksellisyyttä, melodian esille tuontia, antivirtuoosisuutta ja kehittynyttä harmoniatajua. Löysin tekemistäni transkriptioista useita niistä tyylillisistä erityispiirteistä, joiden oletin kuuluvan Hallin ja Frisellin soittoon. Erityisesti esiin nousivat kitaristien yllätyksellisyys, melodian kunnioitus, toisten soittajien intensiivinen kuuntelu ja sooloissa tapahtuva spontaani ”säveltäminen”. Monet Hallille ja Frisellille ominaisimmista erityispiirteistä ovat omaksuttavissa lähinnä kuulokuvan perusteella, eikä niinkään nuottikuvan perusteella. Koulutusohjelmassamme on tehty useita tyylillisiä analyysejä jazzmuusikoista. Omassa työssäni halusin lähestyä aihetta kokonaisvaltaisemmalla käsittelytavalla, johon en tarkoituksella sisällyttänyt kovinkaan paljoa musiikin teoriaa, vaan keskityin kuvailemaan Jim Hallin ja Bill Frisellin soittotyylejä yleisemmällä tasolla. Mielestäni vain nuottikuvaan perustuva analyysitapa tuo monesti vain hyvin pinnallisen lopputuloksen, jolloin monia tärkeitä piirteitä soittajasta ei saada esiin. Toivon, että oma työni voisi antaa vaihtoehtoisen näkökulman jazzmuusikoiden soittotyylien analyysiin opinnäytetöissä.

The aim of my thesis was to find out the stylistic characteristics of two important modern era jazz guitarists, Jim Hall and Bill Frisell. The starting point was my own view on how the two guitarists both have many characteristics in their playing that separate them from the mainstream jazz guitar crowd. I also feel that when put together, Hall and Frisell form a unique brand of stylistic jazz guitar in the jazz guitar history. In my research I studied several interviews with Hall and Frisell, and also made a transcription from both of the players solos on the Sonny Rollins blues tune "Sonnymoon for two". The aim was to study the solos to find some of the special characteristics usually associated with Hall and Frisell, such as a less is more- ideology, surprising elements in their playing, bringing the melody to the forefront in the solos, antivirtuosity and an advanced harmonic understanding. In the transcriptions I found several of the special characteristics which I assumed to be a part of the playing styles of Hall and Frisell. The most prominent characteristics seemed to include the surprising elements in their playing, respecting the melody of the tune, the intensive listening of the other players and composing spontaneously on the spot in the solos. Many of these characteristics are only detectable through listening to the recorded version of the tune, and not so much from the written music. My thesis is certainly not the first nor the last to be made on the subject of analyzing the playing of jazz musicians. However I tried to set a different kind of example on how to approach this subject. Instead of an in depth theoretical approach, I set out to describe the playing of Hall and Frisell in more broad and general terms. It is my personal view that when you base your analysis too much on the written music, and not on the actual recorded sounds, you end up with a superficial final result. I hope that my thesis will give an alternative perspective on how to approach the study of analyzing the playing styles of various jazz musicians.