Terapeuttinen harjoittelu epäspesifin niskakivun hoitomuotona
Mäkelä, Mikko; Toivio, Niilo (2018)
Lataukset:
Mäkelä, Mikko
Toivio, Niilo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091215103
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091215103
Tiivistelmä
Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan 27 %:lla yli 30-vuotiaista suomalaisista miehistä ja 41 %:lla saman ikäisistä naisista on ollut niskakipua edellisen kuukauden aikana. Niskakivun kohdalla ei useinkaan päästä tarkkaan diagnoosiin niskakivun syistä tai siitä, mistä niskan rakenteesta kipu on lähtöisin. Tällaisen niskakivun kohdalla puhutaan epäspesifistä niskakivusta, joka voi olla luonteeltaan joko akuuttia tai kroonista. Terapeuttista harjoittelua suositellaan käypä hoitosuosituksessa kroonisen niskakivun hoitomuodoksi, mutta näytön aste terapeuttisen harjoittelun vaikutuksesta niskakipuun on kuitenkin niukkaa. Akuutin niskakivun hoitoon ei suositella harjoittelua.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuutta epäspesifin niskakivun hoidossa, sekä eritellä vaikuttavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Työ on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena mukaillen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hakuprosessia. Katsaukseen valikoitui asetettujen kriteerien perusteella 13 tutkimusta.
Kaikissa katsauksen tutkimuksissa ilmeni positiivisia tuloksia viitaten siihen, että terapeuttisella harjoittelulla on niskakipua vähentävä vaikutus. Katsauksen perusteella vaikuttaisi siltä, että harjoittelussa voidaan käyttää monenlaisia harjoitteita. Harjoitteita voidaan tehdä ilman vastusta, tai käyttäen vastuksena esimerkiksi käsipainoja tai vastuskuminauhaa. Harjoitteina voidaan käyttää niin pään ja kaularangan liikkeisiin keskittyviä harjoitteita, kuin myös hartiaseudun ja yläraajojen tai lapaseudun liikkeisiin kohdentuvia harjoitteita. Jo 1-2 kertaa viikossa on riittävä määrä harjoittelua, ja harjoittelua voidaan joustavasti jakaa ajallisesti eri pituisiin harjoituskertoihin. Katsauksen perusteella voima- ja kestävyysharjoittelu näyttäytyy tehokkaimpana terapeuttisen harjoittelun muotona niskakipujen hoidossa. Myös venyttelyllä voidaan ilmeisesti helpottaa niskakipuja.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuutta epäspesifin niskakivun hoidossa, sekä eritellä vaikuttavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Työ on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena mukaillen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen hakuprosessia. Katsaukseen valikoitui asetettujen kriteerien perusteella 13 tutkimusta.
Kaikissa katsauksen tutkimuksissa ilmeni positiivisia tuloksia viitaten siihen, että terapeuttisella harjoittelulla on niskakipua vähentävä vaikutus. Katsauksen perusteella vaikuttaisi siltä, että harjoittelussa voidaan käyttää monenlaisia harjoitteita. Harjoitteita voidaan tehdä ilman vastusta, tai käyttäen vastuksena esimerkiksi käsipainoja tai vastuskuminauhaa. Harjoitteina voidaan käyttää niin pään ja kaularangan liikkeisiin keskittyviä harjoitteita, kuin myös hartiaseudun ja yläraajojen tai lapaseudun liikkeisiin kohdentuvia harjoitteita. Jo 1-2 kertaa viikossa on riittävä määrä harjoittelua, ja harjoittelua voidaan joustavasti jakaa ajallisesti eri pituisiin harjoituskertoihin. Katsauksen perusteella voima- ja kestävyysharjoittelu näyttäytyy tehokkaimpana terapeuttisen harjoittelun muotona niskakipujen hoidossa. Myös venyttelyllä voidaan ilmeisesti helpottaa niskakipuja.