Analyysi John Scofieldin kitarasoolosta kappaleessa Trio Blues

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan kitaristilegenda John Scofieldin sooloimprovisoinnin erityispiirteitä. Olen valinnut Scofieldin työni kohteeksi, koska minua viehättää hänen soittonsa luovuus, arvaamattomuus, ehtymätön mielikuvitus sekä erilaisten tyylien yhdistely. Perimmäisenä tarkoituksenani tutkimuksessa on selventää itselleni Scofieldin lähestymistä improvisointiin siinä määrin, että oppisin itsekin vastaavanlaisia tapoja, joita voisin soveltaa omaan soittooni. Olen tehnyt transkriptioita erilaisista Scofieldin kitarasooloista jo monen vuoden ajan, joten tuntuu luontevalta jatkaa tutkimista myös opinnäytetyön muodossa. Tutkittavan kappaleen nimi Trio Blues, joka on julkaistu vuonna 2007 albumilla This Meets That. Trio Blues on muodoltaan melko perinteinen jazz/blues-rakenteeseen perustuva up tempo swing/bebop -kappale. Tarkasteltavaksi aihealueeksi olen rajannut pelkästään kappaleen kitarasoolon. Soolon analyysissa pyrin vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä asteikkoja käytetään? Miten Scofield muuntelee kappaleen harmoniaa? Missä suhteessa soolossa käytetään esim. bebop-estetiikkaa verrattuna blues-estetiikkaan? Mihin kohtaan soolochorusta erityyppiset fraasit sijoittuvat? Pääasiallinen aineisto analyysissa on tekemäni transkriptio kappaleen kitarasoolosta. Apuna transkription tekemisessä olen käyttänyt Transcribe!-ohjelmaa, jolla pystyin hidastamaan kappaleessa joitain epäselviä kohtia kuuntelun helpottamiseksi. Transkriptio on puhtaaksikirjoitettu Sibelius-nuotinnusohjelmalla. Soolo sisältää kymmenen chorusta, joita jokaista tarkastelen aluksi erikseen. Lopuksi teen yhteenvedon soolon keskeisimmistä elementeistä suuremmassa mittakaavassa. Analyysin tuloksena selviää, että Scofieldin varsin vapaalta kuulostava improvisointi on kuitenkin erittäin hyvin jäsenneltyä. Analyysin lopussa esitellystä kaaviosta käy ilmi, millä tavalla eri soolochorukset eroavat toisistaan ja mitkä ovat ne keskeiset keinot, joilla Scofield luo sooloonsa kasvavaa jännitettä. Soolossa on selvästi kuultavissa hänen monipuolisuutensa improvisoijana, erilaisten tyylien yhdistelijänä ja omaperäisen, jäljittelemättömän soundin luojana.

This thesis examines the special characteristics of guitar legend John Scofield’s solo improvisation. I have chosen Scofield as the subject of my work, because I am fascinated by the creativity, unpredictability, endless imagination and combinations of different styles in his playing. The ultimate reason for this research is to enlighten myself of Scofield’s approach to improvisation, as much as to learn similar manners which to adapt to my own playing. I have transcribed many different guitar solos by Scofield in the course of several years, so it only seems natural to extend my explorations in the same subject in the form of a scholarly thesis. The tune under examination is “Trio Blues”, which was released in 2007 on the album “This Meets That”. Structurally, “Trio Blues” is an up-tempo swing/bebop-tune, based on a rather traditional jazz/blues structure. I have narrowed the area of examination down only to the guitar solo. On the analysis, I’m going to concentrate, among others, on the following matters: which scales are being used; how does Scofield variate on the harmony of the theme; what is the ratio of how, for example, bebop-aesthetics are used, compared to blues-aesthetics; and where can different types of phrases be located in the solo chorus. The basis of the analysis is a transcription I made of the guitar solo. I have used a program called “Transcribe!” to help me hear some of the less clear parts with its slow down function. The transcription was proof-written with Sibelius notation software. The solo consists of ten chorus sections, each of which I shall examine separately at first. Finally, I will conclude the analysis with a summary of the most central elements of the solo on a larger scale. As a result of the analysis, we can find that Scofield’s improvisation, which sounds rather free in form, is actually very finely structured. On the chart at the end of the analysis, it is revealed, in what ways different solo choruses differ from each other, and which are the most important ways, with which Scofield builds up the tension in his solos. The solo showcases clearly his diversity as an improviser, combiner of different styles and the creator of an original, inimitable sound.