Analyysi John Scofieldin kitarasoolosta kappaleessa Trio Blues
Jakku-Hiivala, Toni (2011)
Jakku-Hiivala, Toni
Oulun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091415148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091415148
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan kitaristilegenda John Scofieldin sooloimprovisoinnin erityispiirteitä. Olen valinnut Scofieldin työni kohteeksi, koska minua viehättää hänen soittonsa luovuus, arvaamattomuus, ehtymätön mielikuvitus sekä erilaisten tyylien yhdistely. Perimmäisenä tarkoituksenani tutkimuksessa on selventää itselleni Scofieldin lähestymistä improvisointiin siinä määrin, että oppisin itsekin vastaavanlaisia tapoja, joita voisin soveltaa omaan soittooni. Olen tehnyt transkriptioita erilaisista Scofieldin kitarasooloista jo monen vuoden ajan, joten tuntuu luontevalta jatkaa tutkimista myös opinnäytetyön muodossa.
Tutkittavan kappaleen nimi Trio Blues, joka on julkaistu vuonna 2007 albumilla This Meets That. Trio Blues on muodoltaan melko perinteinen jazz/blues-rakenteeseen perustuva up tempo swing/bebop -kappale. Tarkasteltavaksi aihealueeksi olen rajannut pelkästään kappaleen kitarasoolon. Soolon analyysissa pyrin vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä asteikkoja käytetään? Miten Scofield muuntelee kappaleen harmoniaa? Missä suhteessa soolossa käytetään esim. bebop-estetiikkaa verrattuna blues-estetiikkaan? Mihin kohtaan soolochorusta erityyppiset fraasit sijoittuvat?
Pääasiallinen aineisto analyysissa on tekemäni transkriptio kappaleen kitarasoolosta. Apuna transkription tekemisessä olen käyttänyt Transcribe!-ohjelmaa, jolla pystyin hidastamaan kappaleessa joitain epäselviä kohtia kuuntelun helpottamiseksi. Transkriptio on puhtaaksikirjoitettu Sibelius-nuotinnusohjelmalla. Soolo sisältää kymmenen chorusta, joita jokaista tarkastelen aluksi erikseen. Lopuksi teen yhteenvedon soolon keskeisimmistä elementeistä suuremmassa mittakaavassa.
Analyysin tuloksena selviää, että Scofieldin varsin vapaalta kuulostava improvisointi on kuitenkin erittäin hyvin jäsenneltyä. Analyysin lopussa esitellystä kaaviosta käy ilmi, millä tavalla eri soolochorukset eroavat toisistaan ja mitkä ovat ne keskeiset keinot, joilla Scofield luo sooloonsa kasvavaa jännitettä. Soolossa on selvästi kuultavissa hänen monipuolisuutensa improvisoijana, erilaisten tyylien yhdistelijänä ja omaperäisen, jäljittelemättömän soundin luojana.
Tutkittavan kappaleen nimi Trio Blues, joka on julkaistu vuonna 2007 albumilla This Meets That. Trio Blues on muodoltaan melko perinteinen jazz/blues-rakenteeseen perustuva up tempo swing/bebop -kappale. Tarkasteltavaksi aihealueeksi olen rajannut pelkästään kappaleen kitarasoolon. Soolon analyysissa pyrin vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Mitä asteikkoja käytetään? Miten Scofield muuntelee kappaleen harmoniaa? Missä suhteessa soolossa käytetään esim. bebop-estetiikkaa verrattuna blues-estetiikkaan? Mihin kohtaan soolochorusta erityyppiset fraasit sijoittuvat?
Pääasiallinen aineisto analyysissa on tekemäni transkriptio kappaleen kitarasoolosta. Apuna transkription tekemisessä olen käyttänyt Transcribe!-ohjelmaa, jolla pystyin hidastamaan kappaleessa joitain epäselviä kohtia kuuntelun helpottamiseksi. Transkriptio on puhtaaksikirjoitettu Sibelius-nuotinnusohjelmalla. Soolo sisältää kymmenen chorusta, joita jokaista tarkastelen aluksi erikseen. Lopuksi teen yhteenvedon soolon keskeisimmistä elementeistä suuremmassa mittakaavassa.
Analyysin tuloksena selviää, että Scofieldin varsin vapaalta kuulostava improvisointi on kuitenkin erittäin hyvin jäsenneltyä. Analyysin lopussa esitellystä kaaviosta käy ilmi, millä tavalla eri soolochorukset eroavat toisistaan ja mitkä ovat ne keskeiset keinot, joilla Scofield luo sooloonsa kasvavaa jännitettä. Soolossa on selvästi kuultavissa hänen monipuolisuutensa improvisoijana, erilaisten tyylien yhdistelijänä ja omaperäisen, jäljittelemättömän soundin luojana.