Vanhempien näkemys kuulovammaisten lasten integraation onnistumisesta päiväkodeissa Helsingissä
Riutta, Nana; Vankka, Mari (2018)
Riutta, Nana
Vankka, Mari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102916313
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102916313
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus kuulovammaisten lasten vanhempien näkemyksistä integraation onnistumisesta päiväkodeissa Helsingissä.
Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää, kuinka kuulovammaisten lasten integraatio toimii käytännössä, kuinka kuulovammainen lapsi pääsee päiväkotiyhteisönsä jäseneksi, sekä kuinka kuulovammaisen lapsen osallisuus toteutuu päiväkodissa Helsingissä. Tutkimusaineisto kerättiin nettikyselyllä, jonka vastauslinkkiä työelämän yhteistyökumppanimme KLVL ry jakoi jäsenilleen sekä sähköpostitse että Facebookin välityksellä kesä- ja heinäkuun aikana. Kyselystä tiedotettiin myös neljässä Facebook-ryhmässä. Kyselyyn vastasi 6 helsinkiläistä kuulovammaisten lasten perhettä. Kyselyn vastausten analysointiin käytimme teemoittelua.
Tuloksen mukaan suurin osa kuulovammaisista lapsista on integroituina lähipäiväkoteihin, joissa lapselle on rakennettu yksilöllisesti tarvitsemansa tuki. Vastauksista selvisi, että kuulovammaisten lasten vanhemmat eivät ole kokeneet saaneensa riittävästi tietoa mahdollisista tukitoimista tai apuvälineistä ja tiedon etsiminen on jäänyt vanhempien vastuulle. Myös henkilökunnan ohjeistaminen ja opastaminen apuvälineiden ja kuulovammaisen lapsen kanssa toimimisesta on jäänyt vanhempien vastuulle. Vanhemmat kokivat päiväkodin henkilökunnan vaihtuvuuden negatiivisena asiana, sillä henkilökunnan vaihtuvuuden takia tieto kuulovammaisen lapsen tukitoimista ei ole saavuttanut kaikkia päiväkodin työntekijöitä ja tämä vaikuttaa kuulovammaiseen lapseen kokonaisvaltaisesti. Vanhemmat kuitenkin näkivät kuulovammaisen lapsensa päässeen osaksi päiväkotiryhmänsä yhteisöä, sekä kokivat osallisuuden toteutuvan.
Johtopäätöksenä todettiin, että vanhemmat toivovat kuulovammaisille lapsilleen pienempiä ryhmiä, joissa olisi pysyvä viittomakielentaitoinen tai tukiviittomia taitava henkilökunta. Vanhemmilla esiintyi myös toiveita kuulovammaisten lasten omasta ryhmästä, jossa heillä olisi aiheeseen perehtynyt ja kouluttautunut henkilökunta sekä vertaistukea. Toisena isona asiana tutkimuksesta kävi ilmi, kuinka itsenäisesti vanhemmat joutuvat etsimään ja kyselemään tietoa tukitoimista sekä apuvälineistä. Erilaiset vertaistukiryhmät sekä kolmas sektori ovat olleet suurimpana tiedonlähteenä vanhemmille.
Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää, kuinka kuulovammaisten lasten integraatio toimii käytännössä, kuinka kuulovammainen lapsi pääsee päiväkotiyhteisönsä jäseneksi, sekä kuinka kuulovammaisen lapsen osallisuus toteutuu päiväkodissa Helsingissä. Tutkimusaineisto kerättiin nettikyselyllä, jonka vastauslinkkiä työelämän yhteistyökumppanimme KLVL ry jakoi jäsenilleen sekä sähköpostitse että Facebookin välityksellä kesä- ja heinäkuun aikana. Kyselystä tiedotettiin myös neljässä Facebook-ryhmässä. Kyselyyn vastasi 6 helsinkiläistä kuulovammaisten lasten perhettä. Kyselyn vastausten analysointiin käytimme teemoittelua.
Tuloksen mukaan suurin osa kuulovammaisista lapsista on integroituina lähipäiväkoteihin, joissa lapselle on rakennettu yksilöllisesti tarvitsemansa tuki. Vastauksista selvisi, että kuulovammaisten lasten vanhemmat eivät ole kokeneet saaneensa riittävästi tietoa mahdollisista tukitoimista tai apuvälineistä ja tiedon etsiminen on jäänyt vanhempien vastuulle. Myös henkilökunnan ohjeistaminen ja opastaminen apuvälineiden ja kuulovammaisen lapsen kanssa toimimisesta on jäänyt vanhempien vastuulle. Vanhemmat kokivat päiväkodin henkilökunnan vaihtuvuuden negatiivisena asiana, sillä henkilökunnan vaihtuvuuden takia tieto kuulovammaisen lapsen tukitoimista ei ole saavuttanut kaikkia päiväkodin työntekijöitä ja tämä vaikuttaa kuulovammaiseen lapseen kokonaisvaltaisesti. Vanhemmat kuitenkin näkivät kuulovammaisen lapsensa päässeen osaksi päiväkotiryhmänsä yhteisöä, sekä kokivat osallisuuden toteutuvan.
Johtopäätöksenä todettiin, että vanhemmat toivovat kuulovammaisille lapsilleen pienempiä ryhmiä, joissa olisi pysyvä viittomakielentaitoinen tai tukiviittomia taitava henkilökunta. Vanhemmilla esiintyi myös toiveita kuulovammaisten lasten omasta ryhmästä, jossa heillä olisi aiheeseen perehtynyt ja kouluttautunut henkilökunta sekä vertaistukea. Toisena isona asiana tutkimuksesta kävi ilmi, kuinka itsenäisesti vanhemmat joutuvat etsimään ja kyselemään tietoa tukitoimista sekä apuvälineistä. Erilaiset vertaistukiryhmät sekä kolmas sektori ovat olleet suurimpana tiedonlähteenä vanhemmille.