Maanteiden sijaintitietojen tarkastus ja tarkentaminen
Leinonen, Janne (2018)
Leinonen, Janne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111216979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111216979
Tiivistelmä
Maanmittauslaitos aloittaa vuonna 2017 maanteiden sijaintitietoihin liittyvän hankkeen, jonka tarkoituksena olisi saattaa kiinteistörekisterissä huonoa sijaintitietoa omaavat tiet kuntoon.
Työssä käydään läpi toimintamenettelyjä sijaintitiedoiltaan huonolaatuisen tieaineiston tunnistamiseksi. Kiinteistörekisterikartalla suoritetulla haulla voidaan tierekisteriyksiköt käydä kohtuullisella vaivalla läpi suorittaen niille rajamerkkihaku, jolla haetaan rajamerkeille tallennettuja huonolaatuisia RSK-lukuja. RSK-luvun ansiosta voidaan listata ne rekisteriyksiköt, joilla mahdollisesti on puutteita ja virheitä. Kiinteistörekisterikartalle tuotettu aineisto voidaan varmistaa laadultaan hyväksi yleensä vasta arkistotutkimusten ja mahdollisesti maastomittauksen johdosta.
Työssä käytetty tutkimusaineisto on tuotettu Maanmittauslaitoksen läntisen vastuualueen arviointiprosessin Salo–Turku-ARTO-tiimin vastuualueelta. Tutkimuskohteita eli tierekisteriyksiköitä on 428, joista on seulottu RSK-lukuun perustuvalla haulla ne rekisteriyksiköt, jotka mahdollisesti sisältävät sijaintitietoihin liittyviä puutteita sekä epätarkkuutta. Näistä valikoitui kolme tierekisteriyksikköä tarkempaa käsittelyä varten, ja yhdelle suoritettiin pilottitoimitus maantietoimituksena.
Maanteiden osalta eniten sijaintitietoihin liittyvää epätarkkuutta vaikuttaisi olevan ennen vuotta 1981 tehdyistä toimituksista, jotka on viety kiinteistörekisterikartalle. Tämä johtuu siitä, että vasta tuolloin tuli mahdollisuus laatia koordinaattiluettelo toimituksen dokumentteihin. Vaikka mittaus olisi tehty erilliskoordinaatistossa, on sen työstäminen tarvittavaan koordinaatistoon ollut huomattavasti helpompaa ja kevyempää, kuin vaikkapa aikaisemmin laadituista paalutusluetteloista, jossa jokainen a-linja muodostaa käytännössä oman koordinaatiston. Pakkolunastettujen teiden laskeminen yksiselitteisesti paikoilleen on käytännössä mahdotonta, koska ennen vuotta 1958 tehdyissä mittausdokumenteista yleensä löytyy vain rajapyykkien välisiä rajamittoja.
Maanteiden sijaintitietoihin liittyvässä hankkeessa kannattaa keskittyä huolella jo sen alkuvaiheeseen. Tällöin voidaan selvittää tarkennusta vaativat mahdolliset kohteet. Tämä antaa suunnan työhön tarvittavasta panoksesta.
Työssä käydään läpi toimintamenettelyjä sijaintitiedoiltaan huonolaatuisen tieaineiston tunnistamiseksi. Kiinteistörekisterikartalla suoritetulla haulla voidaan tierekisteriyksiköt käydä kohtuullisella vaivalla läpi suorittaen niille rajamerkkihaku, jolla haetaan rajamerkeille tallennettuja huonolaatuisia RSK-lukuja. RSK-luvun ansiosta voidaan listata ne rekisteriyksiköt, joilla mahdollisesti on puutteita ja virheitä. Kiinteistörekisterikartalle tuotettu aineisto voidaan varmistaa laadultaan hyväksi yleensä vasta arkistotutkimusten ja mahdollisesti maastomittauksen johdosta.
Työssä käytetty tutkimusaineisto on tuotettu Maanmittauslaitoksen läntisen vastuualueen arviointiprosessin Salo–Turku-ARTO-tiimin vastuualueelta. Tutkimuskohteita eli tierekisteriyksiköitä on 428, joista on seulottu RSK-lukuun perustuvalla haulla ne rekisteriyksiköt, jotka mahdollisesti sisältävät sijaintitietoihin liittyviä puutteita sekä epätarkkuutta. Näistä valikoitui kolme tierekisteriyksikköä tarkempaa käsittelyä varten, ja yhdelle suoritettiin pilottitoimitus maantietoimituksena.
Maanteiden osalta eniten sijaintitietoihin liittyvää epätarkkuutta vaikuttaisi olevan ennen vuotta 1981 tehdyistä toimituksista, jotka on viety kiinteistörekisterikartalle. Tämä johtuu siitä, että vasta tuolloin tuli mahdollisuus laatia koordinaattiluettelo toimituksen dokumentteihin. Vaikka mittaus olisi tehty erilliskoordinaatistossa, on sen työstäminen tarvittavaan koordinaatistoon ollut huomattavasti helpompaa ja kevyempää, kuin vaikkapa aikaisemmin laadituista paalutusluetteloista, jossa jokainen a-linja muodostaa käytännössä oman koordinaatiston. Pakkolunastettujen teiden laskeminen yksiselitteisesti paikoilleen on käytännössä mahdotonta, koska ennen vuotta 1958 tehdyissä mittausdokumenteista yleensä löytyy vain rajapyykkien välisiä rajamittoja.
Maanteiden sijaintitietoihin liittyvässä hankkeessa kannattaa keskittyä huolella jo sen alkuvaiheeseen. Tällöin voidaan selvittää tarkennusta vaativat mahdolliset kohteet. Tämä antaa suunnan työhön tarvittavasta panoksesta.