Harmonikan käyttömahdollisuudet kanttorin työssä

Abstract

Työn tavoitteena oli tutkia, millaisia kokemuksia kanttoreilla on harmonikan käytöstä työssään, ja löytää uusia mahdollisuuksia soittimen käyttöön kirkkomusiikissa. Työssä käytiin läpi soittimen historiaa ja ohjelmiston kehittymistä sekä tutkittiin, millaisia asenteita harmonikkaa kohtaan on ja miten ne ovat muuttuneet. Käsitys harmonikalla esitettävästä ohjelmistosta saattaa monilla olla kapea-alainen, ja tällaista asennetta olisi hyvä saada muuttumaan.

Harmonikan historia Suomessa on alkanut 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja sitä on leimannut sen vahva asema tanssimusiikin soittimena. Tästä syystä harmonikan tuomista kirkkoon on vastustettu. Soittimen, harmonikansoiton opetuksen ja ohjelmiston kehittymisen myötä harmonikan tie kirkkoihin on vähitellen avautunut 1970-luvulta alkaen.

Työssä on haastateltu harmonikkaa seurakunnassa käyttäneitä kanttoreita. Eniten harmonikkaa oli käytetty jumalanpalveluksissa, mutta usein myös yhteislaulutilaisuuksissa, rippileireillä, ulkoilmatilaisuuksissa, laitos- ja muissa hartauksissa, kansanlaulukirkoissa ja hautajaisissa. Haastateltavien mukaan harmonikka soveltuu kirkon tilaisuuksiin hyvin ja siihen on suhtauduttu myönteisesti. Harmonikkaa on helpompi kuljettaa kuin sähkösoittimia, ja sen ääni on kuuluva ja parempi kuin halvoissa kosketinsoittimissa.

Työn taiteellinen osuus oli kirkkokonsertti, jossa harmonikka oli pääroolissa. Mukana oli myös muiden soittimien soittajia ja laulajia. Ohjelmistossa oli enimmäkseen klassista musiikkia. Lisäksi esitettiin kevyttä hengellistä musiikkia sekä laulettiin yhteislauluna virsiä harmonikan säestyksellä.

Harmonikalle sovitettua hengellistä musiikkia tarvittaisiin lisää. Asenteen muuttamiseksi harmonikkaa kohtaan sitä kannattaisi edelleen käyttää enemmän seurakunnan tilaisuuksissa ja kirkkokonserteissa.

The aim of the thesis was to find out what kind of experiences cantors have in using the accordion in their work and to find new possibilities for using the instrument in church music. The study dealt with the history of the instrument and the development of the repertoire. Attitudes towards the accordion and how they have changed were also investigated. Many people may have a narrow conception of the accordion repertoire, and this conception should be changed.

The history of the accordion in Finland began in the mid-19th century and has been marked by its strong position as an instrument of dance music. For this reason, playing the accordion in the church has been opposed. With the development of the instrument, the teaching of accordion playing and repertoire, the accordion has gradually found its way to churches since the 1970s.

The thesis included interviews of cantors who have used the accordion in their work. Accordion was used most in divine services but also often in singsongs, confirmation camps, outdoor events, facility and other devotions, folk music churches, and funerals. According to the interviewees, the accordion suits well for church events and it has been welcomed. The accordion is easier to transport than electric instruments, and its sound is audible and better than in cheap keyboards.

The artistic part of the thesis was a church concert in which the accordion had the leading part. Singers and musicians playing other instruments performed as well. The repertoire was mostly classical. In addition, light spiritual music was performed as well as sing-along hymns with accordion accompaniment.

There is a need for more arrangements for accordion in sacred music. In order to change the attitude towards the accordion, it would still be worthwhile to use the instrument more in congregational occasions and church concerts.