Turvapaikanhakijoiden osallisuuden tukeminen vapaaehtoistyöllä : Refuhome ry:n asiakkaiden arviot ja kehitysehdotukset
Nadasi, Andras (2018)
Nadasi, Andras
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019212
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019212
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää turvapaikanhakijoiden arvioita siitä, onko pienimuotoinen vapaaehtoistyöjärjestö Refuhome ry tukenut heidän osallisuuttaan. Lisäksi tarkoituksena oli kysyä heiltä ehdotuksia järjestön toiminnan kehittämiseksi. Haastatellut kuusi miestä olivat Refuhome ry:n asiakkaita. He olivat joko turvapaikanhakijoita, tai käyneet läpi turvapaikanhakuprosessin. Refuhome ry toimi opinnäytetyön yhteistyökumppanina.
Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on osallisuuden teoria. Teoriapohjaa varten on käyty läpi osallisuuteen, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttoon liittyvää tutkimusta, kirjallisuutta, virallisia linjauksia ja tilastoja. Haastattelut toteutettiin strukturoidun keskustelun menetelmällä kesällä 2017. Ne litteroitiin äänitteistä, ja analysoitiin teoriaohjaavasti, hyödyntäen sisällönanalyysin sekä teemoittelun menetelmiä.
Haastatellut kertoivat saaneensa Refuhome ry:n kautta uusia ihmissuhteita ja yhteistä tekemistä. Järjestö oli vaikuttanut heidän tervetulleisuuden kokemuksiinsa, ja he kuvailivat sitä jopa perheekseen Suomessa. Kaikki olivat saaneet järjestön kautta osa-aikaisia työkeikkoja, joskaan eivät juuri olleet työllistyneet vakituisesti. Myös vapaaehtoistyöt ja muiden auttaminen sekä muutoin omalla toiminnalla mielipiteisiin vaikuttaminen kävivät ilmi. Kielen merkitys nousi esiin. Suomen kielen oppiminen Refuhome ry:n toiminnan kautta jakoi kuitenkin mielipiteitä ja kokemuksia, järjestön tarjoamista alkeiskursseista ja keskustelumahdollisuuksista huolimatta. Kehitysehdotuksia haettaessa haastateltavat ilmaisivat silti yleisesti tyytyväisyyteensä järjestöön. Ehdotukset liittyivät mm. jäsenmäärien ja sitä kautta myös ajallisten resurssien lisäämiseen. Toivottiin myös lisää jo aiemmin järjestettyä toimintaa: mm. liikuntaa, retkiä, sekä työnhaun ja asunnon etsimisen tukemista. Jokseenkin uusiakin ideoita nousi, kuten kirjallisten suositusten laatiminen muille tahoille.
Teoriaan peilaten järjestö oli ainakin jossain määrin onnistunut tukemaan haastateltavien osallisuutta. Opinnäytetyön pienestä otannasta ei pysty vetämään kovin laajoja tai yleisiä johtopäätöksiä. Haastattelujen pohjalta vapaaehtoisen järjestötoiminnan voisi kuitenkin nähdä hyödyllisenä tai jopa merkittävänä tukena julkisten palvelujen rinnalla. Toisaalta juuri järjestön merkitys haastateltaville herätti huolta siitä, tukevatko nykyiset julkiset palvelut turvapaikanhakijoiden osallisuutta riittävästi. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisina maahan muuttaneiden osallisuus on aihe, josta olisi etenkin vuoden 2015 pakolaisliikehdinnän jälkeen tärkeää tehdä enemmän ja laajempaa ajankohtaista tutkimusta.
Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on osallisuuden teoria. Teoriapohjaa varten on käyty läpi osallisuuteen, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttoon liittyvää tutkimusta, kirjallisuutta, virallisia linjauksia ja tilastoja. Haastattelut toteutettiin strukturoidun keskustelun menetelmällä kesällä 2017. Ne litteroitiin äänitteistä, ja analysoitiin teoriaohjaavasti, hyödyntäen sisällönanalyysin sekä teemoittelun menetelmiä.
Haastatellut kertoivat saaneensa Refuhome ry:n kautta uusia ihmissuhteita ja yhteistä tekemistä. Järjestö oli vaikuttanut heidän tervetulleisuuden kokemuksiinsa, ja he kuvailivat sitä jopa perheekseen Suomessa. Kaikki olivat saaneet järjestön kautta osa-aikaisia työkeikkoja, joskaan eivät juuri olleet työllistyneet vakituisesti. Myös vapaaehtoistyöt ja muiden auttaminen sekä muutoin omalla toiminnalla mielipiteisiin vaikuttaminen kävivät ilmi. Kielen merkitys nousi esiin. Suomen kielen oppiminen Refuhome ry:n toiminnan kautta jakoi kuitenkin mielipiteitä ja kokemuksia, järjestön tarjoamista alkeiskursseista ja keskustelumahdollisuuksista huolimatta. Kehitysehdotuksia haettaessa haastateltavat ilmaisivat silti yleisesti tyytyväisyyteensä järjestöön. Ehdotukset liittyivät mm. jäsenmäärien ja sitä kautta myös ajallisten resurssien lisäämiseen. Toivottiin myös lisää jo aiemmin järjestettyä toimintaa: mm. liikuntaa, retkiä, sekä työnhaun ja asunnon etsimisen tukemista. Jokseenkin uusiakin ideoita nousi, kuten kirjallisten suositusten laatiminen muille tahoille.
Teoriaan peilaten järjestö oli ainakin jossain määrin onnistunut tukemaan haastateltavien osallisuutta. Opinnäytetyön pienestä otannasta ei pysty vetämään kovin laajoja tai yleisiä johtopäätöksiä. Haastattelujen pohjalta vapaaehtoisen järjestötoiminnan voisi kuitenkin nähdä hyödyllisenä tai jopa merkittävänä tukena julkisten palvelujen rinnalla. Toisaalta juuri järjestön merkitys haastateltaville herätti huolta siitä, tukevatko nykyiset julkiset palvelut turvapaikanhakijoiden osallisuutta riittävästi. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisina maahan muuttaneiden osallisuus on aihe, josta olisi etenkin vuoden 2015 pakolaisliikehdinnän jälkeen tärkeää tehdä enemmän ja laajempaa ajankohtaista tutkimusta.