Etuosto-oikeuden käyttäminen Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeissa
Kahila, Jouni (2018)
Kahila, Jouni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019333
Tiivistelmä
Kunnalla on tiettyjen edellytysten täyttyessä etuosto-oikeus kunnassa sijaitsevan kiinteistön kaupassa. Etuostolla kunta tulee ostajan sijaan tehdyssä kiinteistökaupassa saaden kaupan kohteena olevan kiinteistön omistukseensa kauppakirjan mukaisin ehdoin. Myyjän asema ei etuostotilanteessa muutu. Etuosto-oikeudesta säädetään etuostolaissa.
Etuosto-oikeus on kunnan maanhankinnan väline vapaaehtoisen luovutuksen ja lunastuksen ohella. Etuosto-oikeuden tarkoituksena on helpottaa kunnan maanhankintaa ja parantaa kunnan maapoliittista asemaa. Etuosto-oikeutta käytetään arvion mukaan noin prosentissa sellaisissa kiinteistökaupoissa, joissa kunnalla on etuosto-oikeus.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin etuosto-oikeuden käyttämistä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeissa. Selvityksen perusteella etuosto-oikeutta on päätetty käyttää vuodesta 2007 lähtien Helsingissä kaksi kertaa, Espoossa viisi kertaa, Vantaalla 14 kertaa ja Kauniaisissa ei kertaakaan. Sellaisia kiinteistökauppoja, joissa kaupungilla on etuosto-oikeus, tehdään eniten Espoossa ja Vantaalla, huomattavasti vähemmän Helsingissä, ja Kauniaisissa vain harvakseltaan. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa maapoliittisten linjausten mukaan vapaaehtoinen luovutus on ensisijainen maanhankintakeino, mutta etuosto-oikeutta voidaan käyttää tarvittaessa.
Selvityksen perusteella etuosto-oikeutta on pääkaupunkiseudulla käytetty pääasiassa rakentamattomien ja asemakaavoittamattomien kiinteistöjen kaupoissa. Etuostokauppojen kohteet sijoittuvat pääasiassa taajamarakenteen ulkopuolelle. Monessa tapauksessa etuosto-oikeuden käyttämistä on perusteltu kaupan kohteen soveltumisella yhdyskuntarakentamista tai virkistys- ja suojelutarkoitusta varten, rajoittumisella kaupungin omistamiin maihin ja kohtuullisella kauppahinnalla.
Mikäli etuosto-oikeuden käyttämistä on kaupunginhallitukselle esitetty, etuosto-oikeutta on useimmiten myös käytetty. Päätöksistä valitetaan toisinaan, mutta tutkituissa pääkaupunkiseudun etuostopäätöksissä etuostopäätös on kumottu valituksen johdosta vain kerran.
Etuosto-oikeus on kunnan maanhankinnan väline vapaaehtoisen luovutuksen ja lunastuksen ohella. Etuosto-oikeuden tarkoituksena on helpottaa kunnan maanhankintaa ja parantaa kunnan maapoliittista asemaa. Etuosto-oikeutta käytetään arvion mukaan noin prosentissa sellaisissa kiinteistökaupoissa, joissa kunnalla on etuosto-oikeus.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin etuosto-oikeuden käyttämistä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeissa. Selvityksen perusteella etuosto-oikeutta on päätetty käyttää vuodesta 2007 lähtien Helsingissä kaksi kertaa, Espoossa viisi kertaa, Vantaalla 14 kertaa ja Kauniaisissa ei kertaakaan. Sellaisia kiinteistökauppoja, joissa kaupungilla on etuosto-oikeus, tehdään eniten Espoossa ja Vantaalla, huomattavasti vähemmän Helsingissä, ja Kauniaisissa vain harvakseltaan. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa maapoliittisten linjausten mukaan vapaaehtoinen luovutus on ensisijainen maanhankintakeino, mutta etuosto-oikeutta voidaan käyttää tarvittaessa.
Selvityksen perusteella etuosto-oikeutta on pääkaupunkiseudulla käytetty pääasiassa rakentamattomien ja asemakaavoittamattomien kiinteistöjen kaupoissa. Etuostokauppojen kohteet sijoittuvat pääasiassa taajamarakenteen ulkopuolelle. Monessa tapauksessa etuosto-oikeuden käyttämistä on perusteltu kaupan kohteen soveltumisella yhdyskuntarakentamista tai virkistys- ja suojelutarkoitusta varten, rajoittumisella kaupungin omistamiin maihin ja kohtuullisella kauppahinnalla.
Mikäli etuosto-oikeuden käyttämistä on kaupunginhallitukselle esitetty, etuosto-oikeutta on useimmiten myös käytetty. Päätöksistä valitetaan toisinaan, mutta tutkituissa pääkaupunkiseudun etuostopäätöksissä etuostopäätös on kumottu valituksen johdosta vain kerran.
