Alaraaja-amputaation jälkeisen kuntoutuskäytännön kehittäminen moniasiantuntijuuteen perustuen

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää alaraaja-amputaation jälkeistä kuntoutuskäytäntöä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa moniasiantuntijuuteen perustuen kuntoutujan toimintakyvyn vahvistumiseksi.

Tutkimuksellisessa kehittämistyössä sovellettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Aineistoa kerättiin kolmessa vaiheessa ryhmähaastattelun ja yhteiskehittelyn menetelmin. Ensimmäisessä vaiheessa alaraaja-amputaation kokeneita henkilöitä haastateltiin Helsingin Invalidien yhdistyksessä ja Laakson sairaalan vuodeosastolla ryhmämuotoisella teemahaastattelulla. Ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä kuusi henkilöä. Toisessa vaiheessa amputaatiokuntoutuksen ammattilaisia kutsuttiin yhteiskehittelytilaisuuteen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta sairaala-, kotikuntoutus-, avokuntoutus ja apuvälinepalveluista sekä Helsingin Invalidien yhdistyksestä ja Helsingin kaupungin sopimusyhteistyökumppaneista Haltijasta ja Respectasta. Ammattilaisten ryhmä koostui 12 henkilöstä. Kolmannessa vaiheessa moniasiantuntijuuteen perustuva työryhmässä keskusteltiin moniasiantuntijuuteen perustuvista toimintatavoista kuntoutujan toimintakyvyn vahvistumiseksi. Ryhmään osallistui sekä kuntoutujia, että kuntoutuksesta Helsingissä päättäviä ammattilaisia. Moniasiantuntijuuteen perustuvassa työryhmässä oli viisi henkilöä. Kaikkiin ryhmiin osallistuminen oli vapaaehtoista. Ryhmien tuottamat aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksena syntyi kuvaus kuntoutujan toimintakykyä vahvistavasta kuntoutuskäytännöstä alaraaja-amputaation jälkeen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa. Uudessa kuntoutuskäytännössä kuntoutujan toimintakyvyn vahvistumiseksi korostui ammattilaisten, kuntoutujan ja hänen läheistensä yhteistyö.

Tulosten mukaan tarvitaan uusia konkreettisia toimintatapoja ja rakenteellisia muutoksia. Avainasemassa oli ammattilaisten osaaminen ja palveluiden profiloituminen sekä selkeä kuntoutuspolku, joka rakentuu kuntoutujan tavoitteen ympärille. Kuntoutujan aito ja yksilöllinen kohtaaminen, tasa-arvoinen kohtelu ja avoin asenne sekä kuntoutujan lähipiirin huomioiminen nousivat niin ikään keskeisiksi tuloksiksi. Kuntoutuksessa tulisi huomioida kuntoutuminen kokonaisvaltaisena, ei pelkkänä fyysisenä kuntoutuksena.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää alaraaja-amputaation jälkeisen kuntoutuksen kehittämisessä.

The aim of this development project was to develop a rehabilitation practice after lower limb amputation in the Social and Health care of the City of Helsinki based on partnership with client and professionals to enhance the ability of a rehabilitee to function.

A research approach was applied by using action research methods in the research development work. The material was collected in three stages by group interviews and co-development methods. Persons with lower limb amputation were interviewed in two groups by using a themed interview method. A total of six people attended the group interviews. Ambulatory rehabilitation professionals were invited to the development team of the City of Helsinki social and health care facility for hospital, home rehabilitation, open rehabilitation and utility services, and the Helsinki Disabled Association, and Helsinki City Contract Partners Haltija and Respecta. The group of professionals consisted of 12 people. In the third phase, a team that included professionals and clients evaluated the material produced by previous groups. The team consisted of persons with lower limb amputation and rehabilitation professionals, a total of five people. Participation in all groups was voluntary. The material produced by the groups was analyzed by material-based content analysis.

The result of the research development work is a description of the rehabilitation practice that strengthens the rehabilitee’s ability to function after lower limb amputation in the Social and Health care of the City of Helsinki. In the new rehabilitation practice, the reciprocal agency and co-operation between professionals and rehabilitee was emphasized to strengthen the ability of the rehabilitee to function.

The development working groups noted the need for new concrete practices and structural changes. The key position was professionals' know-how and profiling, as well as a clear rehabilitation path based on the rehabilitee´s goal. The genuine and individual encounter of the rehabilitee, equal treatment and an open attitude as well as consideration of the close relative of the rehabilitee, were also key themes. Rehabilitation should be taken into consideration in a holistic way, not just from the perspective of physical rehabilitation.