Kantaverkon loistehon seurantatyökalu
Suojanen, Jere (2018)
Suojanen, Jere
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120319666
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120319666
Tiivistelmä
Kantaverkon jännitteet ovat olleet viime vuosina nousussa kevyiden siirtotilanteiden aikaan kesäisin. Syyksi tähän on tunnistettu kantaverkon ulkopuolelta jakeluverkoista tuleva kapasitiivinen loisteho, joka aiheutuu muun muassa jakeluverkkojen maakaapeloinnista. Kantaverkossa merkittävin osa kapasitiivisesta loistehosta aiheutuu 400 kV voimajohdoista. Tämä loisteho on suunniteltu kompensoitavaksi sähköasemien päämuuntajiin liitetyillä rinnakkaisreaktoreilla. Kantaverkkoa ei ole suunniteltu kompensoimaan sen ulkopuolelta tulevaa loistehoa. Jakeluverkoista tulevan loistehon kompensointi varaa kantaverkon tarpeisiin suunniteltua kompensointikapasiteettia, joten liian pieneksi jäänyt loistehon kompensointikapasiteetti on aiheuttanut jännitteiden nousua. Kantaverkon loistehon seurantaan ei ole ollut riittäviä työkaluja, joten sellainen piti kehittää.
Opinnäytetyössä kantaverkko jaettiin 11 tarkasteltavaan alueeseen, joiden loistehotasapainot selvitettiin kantaverkon mittauksia sekä asiakkaiden liittymispisteiden energiamittareita hyödyntäen. Asiakasverkkojen energiamittareiden avulla selvitettiin alueelliset loistehotrendit, joiden avulla pystytään seuraamaan asiakasverkoista kantaverkkoon tulevaa loistehoa. Kantaverkon omista mittaustiedoista tehtiin ryhmiä, joiden avulla saatiin selville aluekohtaisesti 400 kV ja 220 kV voimajohtojen loistehotase, 110 kV verkosta tuleva loisteho, reaktoreiden loisteho, muuntajien loistehohäviöt sekä 400 kV verkossa olevien voimalaitosten, tasasähkölinkkien sekä SVC-laitoksen loistehon kompensointi.
Työssä huomattiin, että alueelliset loistehotasapainot vaihtelevat suuresti. Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomessa kantaverkon loistehotase ja asiakkaiden verkoista tuleva loisteho on suurempaa, kuin alueella oleva kantaverkon kapasitiivisen loistehon kompensointiin tarkoitettujen reaktoreiden kompensointikapasiteetti. Tästä johtuen loistehoa kompensoidaan kevyiden siirtotilanteiden aikaan paljon myös voimalaitoksilla, tasasähkölinkeillä sekä SVC-laitoksella. Koska kaikkea loistehoa ei pystytä kompensoimaan alueella, loistehoa siirtyy kompensoitavaksi myös muihin kantaverkon osiin, mikä aiheuttaa myös häviöitä.
Tulosten perusteella Fingridin kantaverkkokeskukselle kehitettiin uusi työkalu, jonka avulla operaattorit saavat havainnollistavan kuvan kantaverkon muuttuvista loistehotilanteista. Muuttuviin tilanteisiin voidaan reagoida entistä paremmin, koska tarvittavat tiedot ovat helposti hyödynnettävissä.
Opinnäytetyössä kantaverkko jaettiin 11 tarkasteltavaan alueeseen, joiden loistehotasapainot selvitettiin kantaverkon mittauksia sekä asiakkaiden liittymispisteiden energiamittareita hyödyntäen. Asiakasverkkojen energiamittareiden avulla selvitettiin alueelliset loistehotrendit, joiden avulla pystytään seuraamaan asiakasverkoista kantaverkkoon tulevaa loistehoa. Kantaverkon omista mittaustiedoista tehtiin ryhmiä, joiden avulla saatiin selville aluekohtaisesti 400 kV ja 220 kV voimajohtojen loistehotase, 110 kV verkosta tuleva loisteho, reaktoreiden loisteho, muuntajien loistehohäviöt sekä 400 kV verkossa olevien voimalaitosten, tasasähkölinkkien sekä SVC-laitoksen loistehon kompensointi.
Työssä huomattiin, että alueelliset loistehotasapainot vaihtelevat suuresti. Etelä-, Lounais- ja Länsi-Suomessa kantaverkon loistehotase ja asiakkaiden verkoista tuleva loisteho on suurempaa, kuin alueella oleva kantaverkon kapasitiivisen loistehon kompensointiin tarkoitettujen reaktoreiden kompensointikapasiteetti. Tästä johtuen loistehoa kompensoidaan kevyiden siirtotilanteiden aikaan paljon myös voimalaitoksilla, tasasähkölinkeillä sekä SVC-laitoksella. Koska kaikkea loistehoa ei pystytä kompensoimaan alueella, loistehoa siirtyy kompensoitavaksi myös muihin kantaverkon osiin, mikä aiheuttaa myös häviöitä.
Tulosten perusteella Fingridin kantaverkkokeskukselle kehitettiin uusi työkalu, jonka avulla operaattorit saavat havainnollistavan kuvan kantaverkon muuttuvista loistehotilanteista. Muuttuviin tilanteisiin voidaan reagoida entistä paremmin, koska tarvittavat tiedot ovat helposti hyödynnettävissä.