Päihteitä käyttävien syrjäytyneiden nuorten terveyspalveluiden käyttö : Kirjallisuuskatsaus
Paul, Teea; Klingberg, Susu (2018)
Paul, Teea
Klingberg, Susu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618373
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata jo tehtyjen tutkimusten ja kirjallisuuden pohjalta päihteitä käyttävien syrjäytyneiden nuorten terveyspalveluiden käyttöä sekä selvittää, mitä aiheesta tiedetään. Työ on osa Motiivi-hanketta.
Nuorten syrjäytymiseen vaikuttavat useat tekijät. Tilastojen perusteella ei voida sanoa, kuka on syrjäytynyt, mutta voidaan määrittää, kuinka monella on syrjäytymiseen johtavia riskitekijöitä. Heikolla terveydellä ja syrjäytymisellä on selkeä yhteys. Vertailuryhmään verrattuna syrjäytyneet nuoret käyttivät enemmän päihteitä ja terveyspalveluita, he myös kokivat saavansa vähemmän tietoa sairauden hoidosta ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa hoitopäätöksien tekoon.
Yksi syrjäytymisen riskitekijöistä on varhain aloitettu päihteidenkäyttö. Ongelmista voi olla vaikea puhua tai nuori itse ei ymmärrä ongelmaa. Nuori ei myöskään välttämättä käytä terveyspalveluita säännöllisesti. Nuorella päihteidenkäyttö liittyy pitkälti sosiaaliseen toimintaan ja painostukseen. Riskinotto kynnys on madaltunut, jonka seurauksena he ovat suuremmassa riskissä joutua onnettomuuksiin ja tapaturmiin. Terveydenhuollon palveluissa (mm. terveys- ja ensiapuasemat, opiskelijaterveydenhuolto) olisikin tärkeää tunnistaa syrjäytymisvaarassa oleva nuori ja henkilökunnan rooli onkin merkittävä päihteidenkäytön puheeksi oton, tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen kannalta. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös nuoren psyykkiseen hyvinvointiin, sillä varhainen masennus ennakoi merkittävästi riskiä päihteidenkäytölle ja sitä kautta syrjäytymiselle.
Osittain tulokset olivat ristiriitaisia ja esiin nousi mm. se, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat käyttävät vähemmän terveyspalveluita. Kertooko tämä ristiriita siitä, että syrjäytyneet eivät hakeudu terveyspalveluihin hoitamaan juurikaan somaattisia oireita, vaan käyttävät terveyspalveluita lähinnä mielenterveysongelmien hoitamiseen.
Alan ammattilaisten tulee kiinnittää huomiota siihen, johtuuko syrjäytyminen mielenterveysongelmista vai altistaako mielenterveysongelmat syrjäytymiselle. Tuloksista kävi ilmi, että terveydenhuollonhenkilöstöä tulee aktiivisesti kouluttaa, jotta todellinen ongelma tunnistetaan ensin ja nuori saa oikeanlaista hoitoa.
Aiheena syrjäytyminen on ajankohtainen, monimuotoinen ja tärkeä jatkotutkimuksia ajatellen sukupuolesta riippumatta, vaikka poikien syrjäytyminen onkin kasvussa verrattaessa tyttöihin.
Nuorten syrjäytymiseen vaikuttavat useat tekijät. Tilastojen perusteella ei voida sanoa, kuka on syrjäytynyt, mutta voidaan määrittää, kuinka monella on syrjäytymiseen johtavia riskitekijöitä. Heikolla terveydellä ja syrjäytymisellä on selkeä yhteys. Vertailuryhmään verrattuna syrjäytyneet nuoret käyttivät enemmän päihteitä ja terveyspalveluita, he myös kokivat saavansa vähemmän tietoa sairauden hoidosta ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa hoitopäätöksien tekoon.
Yksi syrjäytymisen riskitekijöistä on varhain aloitettu päihteidenkäyttö. Ongelmista voi olla vaikea puhua tai nuori itse ei ymmärrä ongelmaa. Nuori ei myöskään välttämättä käytä terveyspalveluita säännöllisesti. Nuorella päihteidenkäyttö liittyy pitkälti sosiaaliseen toimintaan ja painostukseen. Riskinotto kynnys on madaltunut, jonka seurauksena he ovat suuremmassa riskissä joutua onnettomuuksiin ja tapaturmiin. Terveydenhuollon palveluissa (mm. terveys- ja ensiapuasemat, opiskelijaterveydenhuolto) olisikin tärkeää tunnistaa syrjäytymisvaarassa oleva nuori ja henkilökunnan rooli onkin merkittävä päihteidenkäytön puheeksi oton, tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen kannalta. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös nuoren psyykkiseen hyvinvointiin, sillä varhainen masennus ennakoi merkittävästi riskiä päihteidenkäytölle ja sitä kautta syrjäytymiselle.
Osittain tulokset olivat ristiriitaisia ja esiin nousi mm. se, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat käyttävät vähemmän terveyspalveluita. Kertooko tämä ristiriita siitä, että syrjäytyneet eivät hakeudu terveyspalveluihin hoitamaan juurikaan somaattisia oireita, vaan käyttävät terveyspalveluita lähinnä mielenterveysongelmien hoitamiseen.
Alan ammattilaisten tulee kiinnittää huomiota siihen, johtuuko syrjäytyminen mielenterveysongelmista vai altistaako mielenterveysongelmat syrjäytymiselle. Tuloksista kävi ilmi, että terveydenhuollonhenkilöstöä tulee aktiivisesti kouluttaa, jotta todellinen ongelma tunnistetaan ensin ja nuori saa oikeanlaista hoitoa.
Aiheena syrjäytyminen on ajankohtainen, monimuotoinen ja tärkeä jatkotutkimuksia ajatellen sukupuolesta riippumatta, vaikka poikien syrjäytyminen onkin kasvussa verrattaessa tyttöihin.