Psykoedukaation merkitys lastensuojelun perhehoidossa

Abstract

Tutkimuksen taustana toimi Keski-Suomen sijaishuoltoyksikön pilottihanke, sijaisvanhempien psykoedukatiivinen vertaistukiryhmä. Ryhmä järjestettiin Jyväskylässä ensimmäistä kertaa keväällä 2018, kohderyhmänä noin alakouluikäisten sijoitettujen lasten sijaisvanhemmat. Ryhmän vetäjinä toimivat lasten psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä, sekä passiivisena osallistujana tutkija. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen merkitys psykoedukaatiolla oli sijaisvanhempien jaksamisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa psykoedukaatiosta sijaisvanhempien ja sijaishuoltoyksikön työkaluna. Psykoedukaatiota kuvailtiin kustannustehokkaaksi hoitomuodoksi sairaanhoidossa, mikä teki aiheesta hedelmällisen tutkimuskohteen uudenlaisessa ympäristössä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna, johon osallistui neljä vertaistukiryhmään osallistunutta sijaisvanhempaa. Osallistujat haastateltiin ryhmän toteutuksen jälkeen ja aineistona käytettiin vain teemahaastattelusta nousseita tuloksia, varsinaista psykoedukaatioryhmää ei tutkittu muulla tavoin. Haastattelussa painotettiin sellaisten teemojen psykoedukaatiota, joita ryhmässä oli käsitelty teoreettiseen viitekehykseen perustuen. Näitä teemoja olivat muun muassa lapsen tunneälyn neurologinen kehitysprosessi, traumojen käsittely, suruprosessi, arjen haasteellisuus sekä mentalisaatio. Tuloksissa nousi esiin monenlaisia tuntemuksia ja henkilökohtaisia arjen tapahtumia, mikä on tyypillistä teemahaastattelulle. Merkittävimpänä tutkimustuloksena voitiin pitää osoitusta psykoedukaation hyödyllisyydestä sijaishuollossa. Johtopäätöksissä suositeltiin psykoedukaation toteut-tamista sijaishuollossa myös jatkossa.

This study was assigned by the Central Finland Foster Care Unit. The unit launched a pilot project for the psychoeducation and peer support of a group of foster parents. The group sessions were held for the first time during the spring 2018 in Jyväskylä, and the group consisted of foster parents of mainly primary school-aged children. The group was guided by a child psychotherapist and a so-cial worker as well as a researcher as a passive participant. The purpose was to examine how psychoeducation affected the foster parents’ coping. The goal was to increase the understanding of psychoeducation as a tool in foster care. Psychoedu-cation is described a very cost-effective form of care, which made it an interesting research topic in a new environment. The study was implemented as qualitative research, and the data was collected by using theme interviews with four foster parents. They were interviewed after the group sessions, and the research focus was only on the content of interviews. The interviews were based on the same themes that were discussed in the psychoeducation group sessions. These themes were the neurological development of children’s emotional intelligence, processing traumas, grief, challenges in daily life and mentalisation. The results highlighted different kinds of feelings and personal events in daily life. This is very typical when using theme interviews as a research technique. The most significant result in this research was the indication that psychoeducation would be a useful tool in foster care. The conclusion of the study was that psychoeducation could be rec-ommended for foster care also in the future.