Nuorten osallisuus Osuma -hankkeen hankkeissa

Abstract

Opinnäytetyön taustalla on nuorten osallisuus ja Osuma -koordinaatiohanke. Osuma -koordinaatiohankkeen tarkoituksena on lisätä ja kehittää nuorten parissa toimivien toimijoiden moniammatillista yhteistyötä. Työn tarkoituksena oli tarkastella Osuma-koordinaatiohankkeen neljässä hankkeessa kehitettyjä toimintamalleja ja niissä toteutunutta 15–20-vuotiaiden nuorten osallisuutta Erik Allardtin hyvinvointiteorian näkökulmasta.

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on Erik Allardtin hyvinvointiteoria ja osallisuutta käsittelevät tutkimukset. Opinnäytetyön tutkimusote on laadullinen. Tarkastelin aineistoa Erik Allardtin kahden hyvinvoinnin ulottuvuuden loving ja being näkökulmasta ja analyysi-menetelmänä käytin teemoittelua. Opinnäytetyössä tutkitut aineistot olivat Liaani -hankkeen mikrokirja, Mun juttu -hankkeen loppujulkaisu, Vapaaehtoisena oppimassa -hankkeen loppuarviointi ja menetelmäopas ja Festaripörssi -hankkeen loppujulkaisu.

Tulosten perusteella toimintamallit edistivät osittain kahden Allardtin teorian hyvinvoinnin tarpeen, itsensä toteuttamisen ja sosiaalisten suhteiden täyttymistä. Itsensä toteuttamisen näkökulmasta osa nuorista oppi työelämätaitoja. Hankkeet tarjosivat suurimmalle osalle nuorista itsevarmuutta lisääviä ja vahvistavia kokemuksia. Sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta osa nuorista koki yhteisöllisyyden kokemuksia. Hankkeissa, joissa vapaaehtoistyötä hyödynnettiin työmenetelmänä, nuorten osallisuuden kokemuksien lisääntyminen oli haasteellisinta.

Opinnäytetyöni johtopäätös on, että hankkeiden toimintamallien keskiössä ollut yhteinen toiminta ja nuoren aktiivisen vaikuttajan roolin lisääminen lisäsi nuorten osallisuuden kokemuksia. Opinnäytetyöstäni saatuja tuloksia voidaan hyödyntää Osuma -koordinaatiohankkeen kehittämistyössä, kun halutaan lisätä ymmärrystä työmenetelmistä, jotka auttavat lisäämään nuorten osallisuutta. Esitän kehittämisehdotuksena mentoroinnin nuoren toimijuuden tukena, jota voitaisiin huomioida vielä aikaisempaa enemmän työmenetelmänä hankkeissa etenkin työelämätaitojen kehittämisen kannalta. Mentorointia voitaisiin hyödyntää tulevaisuuden hankkeissa, jolloin se olisi näkyvä osa hanketta ja tarjoaisi nuorelle sellaista tukea, joka mahdollistaa hänelle osallisuuden kokemuksia ja ohjaisi erityisesti työelämään kiinnittymistä. Tällaisen työmenetelmän avulla voitaisiin vahvistaa nuoren tarpeista lähtevää ohjausta.

This thesis views the context of the participation of the young people and Osuma coordinating project. The purpose of the Osuma coordinating project is to increase and develop the multiprofessional cooperation between organisations working in all sectors and educational institutions that work with young adults. The aim of the thesis was to view developed operating models of the projects and how was the participation of 15-20-year old young taken into consideration in the perspective of Erik Allardt’s well-being theory.

The theoretical frame of this thesis consists of Erik Allardt’s well-being theory and other research conducted in considering participation. I viewed the data of this study from the perspective of Erik Allardt’s well-being theory’s dimensions loving and being. As the analysis method in this study. I used themes. This study’s data consisted of four publications of The Osuma coordinating project which were Liaani – Sujuvaa surffailua nuoruuden viidakossa microbook, Mun juttu – Meidän tulevaisuus, Vapaaehtoisena oppimassa and Festaripörssi.

The results indicated that, the operating models partially developed two of the Erik Allardt theory’s needs of wellbeing, loving and being. In the perspective of being, some of the young people learned working life skills. Most of the projects gave experiences of grown and strengthen self-esteem for the young people. In the perspective of loving, some of the young had experiences of community. In the perspective of developing the participation of the young people, young people had the most challenges in projects, that involved voluntary work as a working method.

As a conclusion, projects developed participation of the young people when there was provided a chance for the young people to be an active actor and influence in the implemented activity. The result of this thesis can be used, when Osuma coordination project develops working methods in the future projects considering young people’s participation.

To develop the projects in the future, my suggestion is to have more personal guiding for the young people as mentoring. Mentoring would support the active role of the young. Mentoring could be taken into consideration particularly when the aim is to develop working life skills. Mentoring as a supportive and encouraging method could be taken part of the projects, when the purpose of the projects is to enable experiences of participation and the possibility to be part of the working life. As a working method, mentoring could be considered as a guidance that takes more into consideration the needs of young people.